Olisipa työ, jossa voisin olla arvostettu ja pidetty

Tekemällä oppii. Teet vain parhaasi ja kehität itseäsi ja muutaman vuoden päästä olet hyvä.

Ongelma on pääsi sisäinen. Ei siellä töissä muutkaan mitään osaa. Monet sanoo osaavansa mutta tekevät sutta ja sekundaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä oppii. Teet vain parhaasi ja kehität itseäsi ja muutaman vuoden päästä olet hyvä.

No, ei vielä kuuden vuoden jälkeenkään tunnu siltä. Ahdistun joka kerta kun tulee uusi asia omalle kohdalleni. Tällä alalla voi siis mennä kauankin ennenkuin joku tehtävä tulee eteen eikä niitä oikein voi harjoitella etukäteen. Varsinkin hävettää "jäädä kiinni" suht usein vaihtuvalle esimiehelle joka ei vielä tiedä työstä mitään ja varmaan ihmettelee etteikö tämä tuota ja tuota osannut.  Ap

Olen ollut tuossa tilanteessa kaksi kertaa. Olin työssä määräaikaisella sopimuksella. Mielestäni osasin sunstanssin hyvin, mutta jatkuvasti piti kysyä neuvoa teknisissä asioissa ja ohjelmiston kanssa. Minusta puhuttiin myös pahaa selän takana, mikä oli raskasta. Osa työkavereista oli aivan ihania ja kannustavia. Olin 2 vuotta ajattelin, että antaa olla, ikinä en tule olemaan riittävän hyvä ja pätevä niiden eräiden mielestä.

Toinen työpaikka oli nuorena, kun olin vasta valmistunut ammattiin. Hakeuduin sijaiseksi. Ensimmäinen päivä oli ihan kamala. Annettiin ohjeet käteen ja pomo kävi tervehtimässä 5 min., sitten jätettiin yksin. Perehdyttäjä oli nimetty, mikä tarkoitti sitä, että voin soittaa hänelle ja kysyä. Mitä ensimmäistä päivää kyseistä työtä tekevä osaa puhelimitse edes kysyä? Tein siellä sijaisuutta, joka jatkui muutakaankin otteeseen. Sitten kun tuli vakkaripaikka auki, hain sitä. Sain heti kuulla, ettei työkokemus riitä. Sinne oli tyyliin 40 pätevää hakijaa, joista useimmilla vuosien tai kymmenien vuosien työhistoria. Ajattelin, että antaapa olla, roikkumaan en sinne jää lyhyisiin sijaispätkiin. Tuntui muutenkin, etten ole kyllin hyvä.