Mitä tekisit jos heräisit jääkylmässä kämpässä,sähköt olisisivst poissa, kännykkä ei toimisi ja naapuritkin olisivat kadonneet

Toteaisin että on vielä yö ja vetäisin villasukat jalkaan ja ottaisin lisää peittoja.

Aamulla hakisin puita ja lämmittäisi talon, ihmettelisin sitten mistä virtaa puhelimeen, jos auto ei käynnistyi ottaisin potkukelkan tai polkupyörän

No ensimmäinen homma olisi laittaa tulet takkaan.

Lähtisin kotiin.

Pistäisin bileet pystyyn. Hyppisin onnesta. Menisin pihalle alasti huutamaan kaikkea ihan täysii.

Olisi varmaan parempi miettiä mistä se johtuu. Sanotaanko radiossa jotain. Mihin pitäisi suunnistaa. Ottaisin muilta puita tai lämmikkeitä, jos ei kerran ketään ole, ehkä jättäisin lapun pöydälle yhteystietoineen. Pitäisikö lainata suksia jopa vai morsettaa jonnekin SOS maassa olevin tulikirjaimin. Vai pitäisikö pysytellä piilossa kallion sisällä, etsiä ruokaa.

Miettisin miten saan kämppään lämpöä. Tai ainakin itseni pidettyä lämpimänä. 

Sen jälkeen varmaan pohtisin, että mitä oikein on tapahtunut ja mitä nyt. 

Tyhjentäisin kaupat oluesta tupakista ja ruuista.

Ainiin, vessapaerit mukaan kanssa.

Olen työtön joten olettaisin naapureiden olevan töissä ja sähköjen palaavan kyllä. Se kyllä kummastuttaisi jos kävelisin lähiLidliin eikä sielläkään olisi ketään. Tai jos pitäisi mennä asioille eikä bussi tulisi. 

En tiedä.. varmaan lähtisin kävellen etsimään  ihmisiä joilta voisi kysyä että mikähän evakuointi tapahtui kun nukuin.

Menisin vihreiden puoluetoimistoon ja pommittaisin sen paskaksi.

Laittaisin saunanpesään tulet. Sen jälkeen avaisin tietokoneen ja alkaisin googlettelemaan, että mitäs kummaa on meneillään.

Sytyttäisin retkikeittimeni, keittäisin porokahvit ja nauttisin rauhasta.

Sytyttäisin hellaan tulet ja keittäisin pannukahvit, kuten joka aamu talvella. Sen jälkeen rupeasin suunittelemaan päivän askareita

Ensin tulet takkaan, söisin jotain ja lähtisin autolla katsomaan, näkyykö kylällä tai lähimmässä kaupungissa ihmisiä. Naapureiden häviämisestä ei nyt voi mitään päätellä, kun on vain yksi perhe näköetäisyydellä ja mistä edes tietäisin ovatko kotona vai eivät.

Laittaisin uuniin tulet, hakisin kaasukeittimen ja ryhtyisin keittämään aamukahvia edellisenä päivänä otetusta vedestä. Vettä  ei tulisi hanasta ilman sähköä. Sen jälkeen lähtisin ruokkimaan eläimet otsalampun valossa ja toivoisin, että niillekin riittäisi astioissa olevat vedet. Tarkistaisin puhelimesta sähkökatkon tilanteen.

Naapurit ovat kadonneet tuonpuoleiseen jo vuosia sitten. Enemmän ihmettelen, kun sinne joku ilmestyy.

Ekat 2 tuntia kiroilisin että miten saan itseni pidettyä lämpimänä ja kun aamukahvi jäi väliin. Vanhemmat asuvat kilometrin päässä ja ovat eläkkeellä, pakko olisi pakkasesta huolimatta kävellä sinne koska isä kuuntelee aina radiota ja olisi voinut kuulla sieltä jotain. 

Ihmisten en varmaan huomaisi heti kadonneen kun eivät kaikki tee etätöitä,lähinnä olisin huolissani sähköverkon ja kännykkäverkon kaatumisesta. 

Sitten kun huomaisin etteivät isä ja äiti ole kotona vaikka esim. Isän auto ja äidin rollaattori olisivat niin alkaisin huolestua. 

No.. varmaan sitten jäätyisin hengiltä igluksi muuttuneessa kerrostalossa,yksin. En minä osaa mitään nuotiota tehdä. 

Kesällä olisi  paremmat mahdollisuudet pysyä elossa kaupungin ainoana ihmisenä,mutta paukkupakkasessa ei toivoakaan.

Ensin katsoisin, paljonko kello on. En nouse ennen kahdeksaa, ja silloin alkaa olla jo hieman vähintäänkin hämärää, ei umpipimeää. Jos olisi pimeää, jatkaisin uniani. Heräiltyäni virittelisin puuhellaan tulet ja laittaisin teeveden kiehumaan, kuten joka aamu talvisin. Sitten pesisin hampaat (jos ei tule vettä hanasta, niin otan puuhellan päältä varavettä) ja veisin koiran ulos ja laittaisin pihalinnuille siemeniä.

Naapureita ei nytkään ole, oisin hämmentynyt, jos niitä olisi jostain ilmaantunut. Sisälle tutuani latoisin takkaan puut ja pistäisin palamaan, söisin aamupalan ja pohtisin, että pitäisikö viritellä leivinuuniin tulet, vai laitanko kaminaan.

Jos sähköjä ei olisi, niin nettikään ei minulla toimisi kuin vahingossa, jos olisi tavallinen sähkökatko, niin siitä olisi kuitenkin tullut tekstiviesti sähköyhtiöltä. Jos ei päivällä olisi sähköt palautuneet eikä olisi viestejä, niin lähtisin koiran kanssa kylälle katselemaan, että näkyykö siellä sähköjä (onko talvivalot päällä pensaissa). Jos ei näkyisi mitään eikä ketään, ei edes savuja piipuista, nin kävisin tädilläni katsomassa, onko hänellä kaikki ok. Jos täti ei olisi kotona, niin ei sitten mitään.

Tulisin kotiin, virittelisin kuulokkeet puhelimeen ja kuuntelisin, onko radiossa mitään.

Aloittaisin ruuanlaiton, tekisinkö soppaa vai jotain wokkia? Sitä ennen pitäisi tyhjentää kissanhiekka-astiat ja katsoa, että niillä kissoilla on kaikilla ruokaa.

Ruuan jälkeen virkkaisin torkkupeittoa ja käyttäisin koiran taas pienellä lenkillä, hakisin pari koppaa puita sisälle ja ottaisin ehkä pienet torkut nojatuolissa.

Ladattava retkilamppu päälle ellei päivänvalo riitä, tulet puuhellaan, kahvit tulille ja villasukat jalkaan.

Jos kello on niin vähän että ulkona pimeää, tsekkaisin kellonajan ja jatkaisin unia.

Kun tätä taloa ostettiin, ihmettelin vähän 70-luvulla lapsuutensa pohjoisessa eläneen mieheni intoilua tuosta rumasta puuliedestä. Viimeistään tapaninmyrskyn aikana ymmärsin sen arvon.

Laittaisin kammesta veivattaamalla ladattavan radion päälle ja odottaisin ohjeita. Pystyttäisin teltan olohuoneeseen, laittaisin sinne ilmapatjan, neopreenipatjan ja talvimakuupussin. Keittäisin kahvit Trangialla. Tyhjentäisin viinipullot pakasterasioihin ennenkuin lasipullot halkeavat jäätyessään.