Lue keskustelun säännöt.
Jaksaminen vähissä arjessa ilman tukiverkkoja. Vertaistukea/apua?
28.12.2023 |
Oon 3 v lapsen äiti, jolla jaksaminen tällä hetkellä lopussa. Mies on töiden takia paljon poissa kotoa ja oma aika on hyvin vähissä.
Tukiverkot puuttuvat, sillä ei ole isovanhempia tai sukulaisia, jotka voisivat auttaa. Molempien vanhemmat ovat sen verran sairaita, ettei heitä voi rasittaa lapsen hoidolla, kyläillä voi, mutta se ei omaa taakkaa helpota.
Tiedän, että itse olen lapsen tehnyt ja valmis myös vastuun kantamaan, mutta ystävillä ja tutuilla tuntuu olevan mummot ja kummit tyrkyttämässä apuaan vaikka väkisin.
Mä en edes muista, koska oltais päästy kahdestaan syömään miehen kanssa.
Oon tähän asti pärjäillyt ajatuksen kanssa ihan hyvin, mutta tänä loppuvuonna on korostunut se, että työ- ja harrastuskaverit ovat kertoneet omista suunnitelmistaan lasten mennessä jonnekin hoitoon.
Mulla ei ole yksinkertaisesti sellaista paikkaa, jonne lapsi voisi mennä hoitoon.
3 v on tällä hetkellä erittäin valmis puolustamaan omia mielipiteitään ja laittamaan vastaan arjessa. Hermo kyllä kestää, mutta kaikki aika ja jaksaminen menee arjessa.
Jonkun kohtalotoverin vertaistukea voisi auttaa
Kommentit (6)
Täällä aika samanlainen tilanne, lapsia vaan on kaksi, taapero ja alakoululainen. Mies reissuhommissa ja isovanhemmista vain yksi käytettävissä mutta hänkin on sairas eli vaihtelevasti pystyy auttamaan. Onneksi yksi ystävä auttaa meitä viemällä lapsia esim.ulkoilemaan.
Rankkaa on ja väsyttää mutta muistutan itselleni että tämä on ohi menevä vaihe. Somepaastot auttaa myös eli insta ja facebook totaalisen kiinni, jää aikaa ja hermosto ei kuormitu niin paljoa. Taivaan Isältä myös pyydän jaksamista aina kun vaan muistaa.
Tsemppiä sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vähän tuntuu menevän nykypäivänä. Pienet lapset ja vanhat vanhemmat. Meillä mies myös teki reissuhommia eikä ollut tukiverkkoja. Ei apua sisaruksista eikä kummeista ja asuimme työn takia uudella paikkakunnalla. Siinä ei auttanut kuin luoda itse ne tukiverkot. Tapasin lapsikerhossa kaksi äitiä, joiden kanssa aloimme lapsinemme treffailla leikkipuistoissa ja vuorotellen toistemme kodeissa. Lapset leikkivät keskenään ja me saimme juoda teet, jos nyt ei rauhassa, niin seurassa kuitenkin. Hätätapauksessa pystyimme myöhemmin myös viemään lapsiamme hetkeksi toistemme luo jos oli esim.lääkäriaika tmv. kun oli tuttu paikka. Joskus myös siivosimme yhdessä. Tästä on jo 13v aikaa, mutta ystävyys on säilynyt. Lapset jo isoja, mutta nyt keskustelemme teini-iän haasteista ja käymme yhdessä kesäteattereissa ja kahvilla.
Kannustaisin siis tähän. Noissa lapsikerhoissa saattaa olla useampia seuraa ja tukiverkkoja kaipaavia vanhempia. Siitä vaan oma suu auki ja tutustumaan.
Hanki pari vakilapsenvahtia. Kysy tuttujen teini-ikäisiä lapsia tai hyväkuntoisia eläkeläisiä. Maksa palkka laillisesti.
Sillä lailla me selvittiin vieraalle paikkakunnalle muuton jälkeen. Minä aloitin uudessa työssä ja mies oli reissuhommissa. Lapsi oli 2 v. Kerran viikossa tuli lukioikäinen tyttö koulun jälkeen klo 16-18 viemään lapsen leikkipuistoon pariksi tunniksi. Minä tein nopean siivouksen ja sitten join rauhassa tunnin ajan teetä ja luin kirjaa.
Kerran kuussa tuli toinen tyttö lauantai-illaksi klo 16-20 vahtimaan lasta ja me menimme miehen kanssa pitsalle ja keilaamaan/leffaan ja myöhemmin kyläilemään mun työkavereiden luo kun tutustuimme.
Rahaa meni, mutta oli sen arvoista, koska mihinkään muualle ei lasta saatu hoitoon asuinpaikkakunnallamme. Isovanhempien luona vieraillessa kummitäti otti hoitoon ja toiset isovanhemmat myös, joten noilla kyläilyreissuilla saatiin lapsivapaata jonkin verran.
Pitäisikö miehen ottaa välillä vapaata? Entä serkun apu, kummitäti, täti, onko sisaruksia. Voiko silti levätä välillä kirjan parissa vaikka lapsi juoksee olohuoneessa. Jossain vaiheessa lapsi saattaa mennä tarhaan? Maksaako mies lapsenhoitoapua. Ellet jaksa kotona hoitaa koko päivää. Pian kun lapsi kasvaa tilanne voi olla ihan erilainen. Parin vuoden kuluttua.