Lue keskustelun säännöt.
Sterilisaatio kaduttaa
12.12.2010 |
päädyin sterilisaatioon 32-vuotiaana neljän lapsen äitinä, mikään ehkäisy ei oikein sopinut ja ajattelin että tuon lapsiluku on sopiva toi elämä eteen mitä tahansa. Nyt ikää 37 ja paljon on tapahtunut, mm. ero ja uusi mies. Ja täysin järjenvastaisesti viimeiset puoli vuotta on niin hemmetin paljon harmittanuut tuo sterilisaatio!!! Järjellä ajateltuna kyllä tajuan että näin on hyvä mutta kun ne tunteet...
Kaikki sterilisaatiota miettivät, harkitkaa,harkitkaa ja vielä kerran harkitkaa!
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sterilisaatio 29-vuotiaan neljän lapsen jälkeen. Vielä nytkin kaipaan 35-vuotiaana vauvaa, mutta järki sanoo ei. Ja koska järki sanoo ei, järki myös päättää. Mieheni kysyi päivää ennen toimenpidettä, että eikö kuitenkin kannattaisi jättää väliin? Tuumasin, että haluaisi vielä palavasti lisää lapsia, mutta minusta ei enempään ole ja piste. Mies halutessaan voi tehdä lapsia jonkun muun kanssa, mutta useamman äidiksi minusta ei enää ole. Halusta ja kaipauksesta huolimatta. Teit oikean ratkaisun, usko minua.
Sä olet rakastunut. Ja rakastuminen herättää biologisen tarpeen lisääntyä. Se menee ohi ja sä tulet järkiisi ennen pitkää. Ja sitten huokaat helpotuksesta kun et hötkyillyt lapsen tekoon.
Kyllä, mulla on ihan henkilökohtainen kokemus samasta asiasta.
toimenpide tehty tuolla uudella essure-menetlmällä, eli purku ei ole mahdollinen. Ja tosiaan järjellä ajateltuna ei olisi kovinkaan viisasta tässä elämäntilanteessa edes vauvaa tehdä. Onhan tässä hyvätkin puolensa toki, helppo ja varma ehkäisy. Olin vaan silloin muutama vuosi niin 100% varma etten enää ikinäkoskaan tahdo lisää lapsia että nämä viimeaikoina salaa hiipineet tunteet ovat aiheuttaneet hämmennystä. eiköhän näistä yli päästä, pitää ajatella niitä positiivisia asioita, lapset alkaa olla jo aikalailla omatoimisia, ei enää yö-valvomisia yms...
aina vaihtoehdoksi koeputki, jos oikein kovasti mieli tekee. Eikun säästämään vaan rahaa ja yksityiselle hoitoihin.
se oikein kovasti harmittaa niin mitä jos kokeilisit korjaavaa leikkausta! Naisillehan se on vaikeampaa, mutta ei käsittääkseni mahdotonta.