Kellään muulla järjenvastaista pelkoa miehen juomista kohtaan?

Lapsuuden kokemukset eivät edes olleet pahimmasta päästä, mutta kammoan edelleen humalaisia ihmisiä.



Nykyinen mieheni päätti täysraitistua ja se on helpottanut. Työpaikan rientoihin tai muihin kosteisiin juhliin en halua lähteä tai pidän huolen, että pääsen niistä lähtemään omalla kyydillä pois milloin vaan.

Pelkään, että mieheni "jää koukkuun" viinaan. Hänen vanhempansa ovat juoppoja. Mies ei juo kuin muutaman kerran vuodessa mutta silloin aina menee mun mittapuulla överiksi. Järjetön pelko ehkä mutta mua ahdistaa aina kaikki saunaillat...

Mulla kumpuaa suoraan lapsuudesta nämä pelot. Aikaisemmissa parisuhteissani en ole pelännyt, vaikka poikaystävä onkin ollut humalassa.



Osansa tekee sekin, ettei mun mieheni ole humalassa kovin mukava ihminen. Hänellä on rankka alkoholin käyttötausta, ja se näkyy kyllä - joskin sen huomaavat vielä vasta ne, jotka tietävät varhaisimmat alkoholin haittavaikutukset. Hänen maksansa ei kestä alkoholia, ja hän humaltuu todella pienestä määrästä alkoholia, eli jo yhden oluen tms. jälkeen. Häneltä myös "katkeaa filmi" hyvin nopeasti, jo muutaman annoksen jälkeen silmiin tulee tuijottava, humalainen katse ja se on merkki siitä, että filmi on poikki. Hänellä ei myöskään ole kykyä lopettaa juomista, kun sen aloittaa, mikäli alkoholia on tarjolla. Kotona, kun tarjolla on yksi olut saunan jälkeen, lopettaminen onnistuu, kun ei yksinkertaisesti ole mitä juoda. Baarissa, missä tiski notkuu erilaisia vaihtoehtoja, hän juo kaksin käsin niin pitkään kun rahat riittävät ja hänelle vielä myydään.



Muuten mieheni on rauhallinen, mukava, melkein jopa passiivinen tapaus, mutta alkoholi muuttaa hänen persoonallisuuttaan. Hänestä tulee ilkeä, riitaa haastava ja hän pyrkii tahallaan ärsyttämään ja loukkaamaan muita. Käytännössä kaikki ryyppyreissut (joita ei ole kuin 1-2 vuodessa) päättyvät putkaan tai ensiapuun, koska mies joutuu aina tappeluihin. Väkivaltainen mies ei itse ole, mutta kun tarpeeksi kauan aukoo päätään toisille humalaisille, jossain välissä tulee vastaan se tyyppi, joka vetää turpaan. Muita naisia ei tietääkseni ole reissuilla ollut, vaan mistäpä minäkään sen tietäisin kuitenkaan, koska mies itse ei muista enkä itse ole ollut paikalla. Mun on kuitenkin vaikea kuvitella, että kukaan, edes humalassa oleva, nainen viitsisi kuunnella sellaista tekstiä, mitä mies suustaan suoltaa humalassa ollessaan.



Mulla on samoja oireita kuin sulla, vaikkakaan ei täysin turhaan, mitä tulee mieheeni. Minä olen mieheni kanssa asiasta puhunut, ja paljon, ja suurimmaksi osaksi hän jättää baarireissut väliin, koska tiedostaa hyvin taipumuksensa ja käytöksensä. Sitten tulee pikkujouluaika ja joka vuosi mies unohtaa, miten kävi viime vuonna... ja enhän minä voi aikuista ihmistä estää lähtemästä. Niinpä minä valvon ja odotan, ja pelkään. Onneksi näitä reissuja ei usein ole.

On, mulla. Vaikka mieheni ei oo väkivaltainen, eikä ees hullu juodessaan, ni jostain lapsuudesta kumpuavat nämä paskat fiilikset kun näen hänen juovan. En halua häntä lasteni lähelle kun juonut enemmän. Siis meillä yhteiset lapset.



Mua pelottaa kovat äänet ja näen valveunia että se kusee joka paikkaan.



Haluankin että se menee kavereilleen yöksi jos aikoo vetää kauhiasti alkoholia.



Sitten pelkään että se pettää kun ei oo velvollisuuksia tulla kotiin yöksi.

Eli tilanne muistuttaa menneestä pahasta ja saa sinut paniikkiin?

Eli tilanne muistuttaa menneestä pahasta ja saa sinut paniikkiin?

Psykologini puhuu takaumista.

ap

Jos tiedän, että mies on lähdössä viihteelle, pelkään sitä, kun hän saapuu kännissä kotiin. Siitä on aikaa jo vuosia, mutta hän on kaksi kertaa käyttäytynyt väkivaltaisesti ollessaan juovuksissa. Siksi minua ahdistaa suunnattomasti, jos näen tai tiedän hänen juovan...

aivan samanlaista. Vanhemmillani oli lapsuuteni aikana jos jonkinmoista ongelmaa alkoholin kanssa ja nyt selkeästi samat tunteet mitä lapsuudessani koin tulevat pintaan kun mieheni on lähdössä viihteelle. Ja tosiaan mieheni on myös iloinen veikko humaltuneena eikä alkoholin käytöstä ole ikinä ollut ongelmaa. Hän juo reilummin alkoholia vain pari kertaa vuodessa.

Mies ei ole väkivaltinen humalassa, siitä ei ole pelkoa, mutta hemmetin tyhmä hän on. Pari kertaa on lähtenyt kävelemään pakkasessa kymmenen kilometria kotiin ilman kunnon talvivarusteita,kun ei halua maksaa taksista. Muutenkin hänellä on helposti tuo, että kun tajuaa olevansa liian humalassa, lähtee kotiin. Ja usein just ojien kautta kävellen. Jos ei mene bussia, niin ei halua maksaa taksista. Pelkään sitä, että joku kerta minulle soitetaan ammusta että moi, sun mies on paleltunut ojaan.

Olen kokenut alkoholismin lapsena, joskin jälkeenpäin ymmärrän, että äitini tiikerinä suojeli minua pahimmalta. En tiedä miten olen voinut saada niin hyvän miehen, etten ollenkaan osaa pelätä hänen juomistaan; jotenkin hän on niin täysin erilainen kuin minun isäni. Joidenkin kavereiden juomiset toisaalta aikaansaavat kuvailemasi reaktion, vaikka mitään oikeata syytä ei olisikaan.



Jotenkin me alkoholistien lapset olemme aina niin hajalla. Koeta selvitä!