G: Korreloiko painosi itsevarmuutesi määrän kanssa?

väsymyksen / vireystila ratkaisee

olen kuosissa niin vaatteetkin istuu paremmin, olen tyytyväisempi ja voin paremmin. Tämä ei YKSIN riitää hyvään oloon ja onnellisuuteen, mutta on tärkeä osa.

Paino on noussut vuosien aikana kymmeniä kiloja ja itsevarmuus moninkertaistunut.

Kroppatyytyväisyyden kanssa on kyllä vahva negatiivinen korrelaatio, mutta ei itsevarmuuden.



Olisi varmaan helpompi motivida itsensä laihduttamaan jos sillä parantaisi itsetuntoaan, mutta mulla se ei toimi niin. Melkein päinvastoin: laihduin kerran kymmenen kiloa ja olin ihan järkyttynyt siitä, miten eri tavalla minuun sen jälkeen suhtauduttiin. Se melkein laski itsetuntoa, tuli vähän sellainen olo että minussa ehkä muille olennaisinta ei kuitenkaan ole minä itse ihmisenä, vaan fyysinen kauneuteni.

Ei nuorempana, kun kaikki muutkin olivat hoikkia, mutta nyt keski-ikäisenä kyllä. Olen kovalla työllä, alunperin terveyssyistä aloitetun projektin myötä hoikistunut ja kiinteytynyt. Koska ehdin jo kokea, mitä on olla tyypillinen pötkövartaloinen keski-ikäinen, eron huomaa selvästi. Ja kyllä se vaikuttaa itsevarmuuteen, kun voi laittaa päälle lähes minkä tahansa vaatteen ja tietää, ettei mistään tursota. En väitä näyttäväni ikäistäni nuoremmalta, mutta ihan kaikki eivät enää kohtele minua vähäjärkisenä mummonaan.

Olen painanut aikuisiälläni kaikkea 62 ja 100kg välillä.



Itsevarmuus on jo vuosia ollut täysin painosta riippuvainen.



Nykyisin painan 71kg ja olen todella tyytyväinen itseeni :)

Mitä vähemmän painoa,sen itsevarmempi ja kauniinpi olo. jo 1-2kg lisäpainoa, ja kauhean tuyrvonnu olo ja tuntuu ettei nokkaansa voi ovesta ulos pistää! :/

Melkein kaksi kertaa laihempana (49...93 kg) oli hyvä olla itseni kanssa, nyt VIHAAN RUHOANI!!! VIHAAN VIHAAN VIHAAN!

Itselläni painohaitari ollut 97,5kg - 64kg.



Nykyisin tuo pienempi ja olo on Mahtava!!!! :)

eli mitä enemmän painan, sitä itsevarmempi olen. Klassinen tilastoharha siis: sekä paino että itsevarmuus on lisääntynyt iän myötä.

50-54 kiloa on todella jees, siitä 60 asti täysi katastrofi.

eli mitä enemmän painan, sitä itsevarmempi olen. Klassinen tilastoharha siis: sekä paino että itsevarmuus on lisääntynyt iän myötä.

mutta olen nyt XL-kokoisena aikuisena naisena paljon itsevarmempi. Vajaa kymmenen vuotta sitten olin vielä teini-ikäinen S, peräti XS-kokoinen urheilijatyttö. Painoa nyt melkein tuplat noihin aikoihin verrattuna. Mutta myös elämänkokemusta, lapsi, vakaa parisuhde, vakityö, hyvä opiskelupaikka, välillä liiankin vilkas sosiaalinen elämä, jne. Nämä asiat painavat enemmän vaakakupissa.



Tosin en mä ihan noin hoikka haluais enää ollakaan, mutta voishan sitä vähän koittaa saada pois, nyt kun imetyshormoonitkin alkavat hellittää otettaan. Pari kiloa on jo/vasta lähtenyt.



L-kokoisena olisin täysin tyytyväinen, musta ihan ok yli 170-senttiselle. En mä teinitytön vartalon perään haikaile.

Nuorena olin hoikka mutta kuvittelin itseni kauheaksi läskiksi, ja häpesin itseäni.

Nyt kun olin monta kymmentä kiloa lihavampi, en jaksa välittää kovin paljon mitä muut musta ajattelee. Kyllähän se joskus ottaa päähän jos joku kohtelee huonosti, mut kyl niitä urpoja oli sillonki ku olin laiha.

En tiedä sitten miten kävisi jos laihtuisin takaisin entisiin mittoihin tai lähelle.. Ajattelen aina että sitten kyllä pitäisin jotain seksikkäitä vaatteita koko ajan, kun vihdoin löytyisi sellaisia jotka mahtuu päälle. Imuiroisin ja tiskaisin verkkosukissa ja korsetissa:) Jos olis hyvä kroppa näyttäisin kyllä ympäriinsä, enkä piittaisi jos joku paheksuisi. Voi kyllä olla et jos nyt laihtuis, rupsahtais aika pahasti, eikä tekis mieli näytellä roikkuvaa nahkaa..

Ei. Vaan tissien koon kanssa. Mitättömät tissit (70AA)...surkea itsetunto.



Paino hyvä, n. 50kg, 155cm.

Olen lasten saamisen jälkeen ollut paksumpi kuin koskaan, ja tyytyväisempi itseeni kuin koskaan. Ennen lapsia olen ollut ihannepainossanikin, nyt 30 kg ylipainoinen ja onnellinen ja varma itsestäni. :)

Nyt 34-vuoden iässä olen sata kertaa itsevarmempi kuin 10v sitten enkä jännitä ja pelkää oikeastaan enää ketään tai mitään. Uskallan sanoa mielipiteeni jos tarve vaatii.

ettäkun elämässä menee hyvin, työt sujuvat ja itsevarmuus on huipussaan, niin on painonhallintakin helppoa. Turbulenssi elämässä, tällähetkellä vauva, näkyy heti vyötäröllä.

Molempia riitää ;)