Tahdotko viettää työkaveriesi kanssa vapaa-aikaa
Pikkujouluaika taas käsillä ja työporukoissa osa on jo jonkin aikaa innolla suunnitellut pikkujouluja. Toisille ne ovat tapahtuma, johon eivät omasta tahdostaan osallistuisi koskaan, mutta velvollisuudentunnosta raahautuvat paikalle. Osa jää kylmästi kokonaan pois. Ilmiö ei koske pelkkiä pikkujouluja, vaan läpi vuoden on kaikenlaisia kissanristiäisiä työajan ulkopuolella.
Kuinkahan moni niitä oikeasti haluaa? Mitä sinä mietit niistä?
Omasta puolestani toivoisin työpaikan olevan sellainen, jossa ei tarvitsisi muuta kuin käydä töissä. Työajan ulkopuolelle ei ohjelmaa työpaikan nimissä. Töissä kun kuitenkin viettää valtaosan hereilläoloajasta, joten työkaverien kanssa tulee usein pakostakin oltua enemmän kuin keidenkään muiden. Vapaa-ajalla mielellään ottaa etäisyyttä töihin ja viettää aikansa muussa seurassa. Itse jäisin aina joka paikasta pois jos kehtaisin. Edellisessä työpaikassa pidin kollegoista, enkä silti halunnut olla tekemisissä työajan ulkopuolella. Nykyisessä toimenkuvani on hyvin itsenäinen ja paljon etää, enkä usein näe ketään. Onneksi, koska minulla ei ole juuri lainkaan yhteistä heidän kanssaan, enkä siis viihdy seurassaan. Kohta edessä on pikkujoulut ja haluaisin jäädä pois, mutta en kehtaa.
Jos kanssani samalla tavalla ajattelevia on paljon, niin työnantajat kenties oppisivat järjestämään kaiken yhdessäolon työajalle, eikä kenelläkään tarvisi tuhlata omaa aikaansa vastentahtoisesti. Halukkaat voivat keskenään järjestää omia pippaloitaan, joihin ei ole velvollisuutta osallistua.
Kommentit (20)
Pahempaa on tyky-päivät, jotka ovat pakollisia, mutta lähinnä leikkiä ja "kivaa". Pikkujouluista voi onneksi kieltäytyä.
En mene työpaikan pikkujouluun ellen saa palkkaa ajalta.
Todellakin on parempaa tekemistä ja paljon menoja joulun alla.
En tiedä olenko ollut poikkeuksellisen onnekas, mutta jokainen työyhteisöni on ollut todella mukava ja työkavereiden kanssa on ollut kiva viettää vapaa-aikaakin. Olen saanut paljon kavereita töiden kautta ja nykyisessä työpaikassani yksi kollega osoittautui niin loistavaksi tapaukseksi, että nukkuu nytkin sängyssäni.
Tää riippuu täysin niistä työkavereista. Nykyisessä työpaikassa mulla ei ole yhtään sellaista hyvää kaveria ja muutenkin tehdään niin paljon töitä etänä ja eri toimipisteissä, etten koe kamalasti mitään yhteisöllisyyttä. Jossain aiemmassa työpaikassa on työkavereista tullut kavereita myös työajan ulkopuolelle.
Työkaverini ovat ihan kivoja ja fiksua porukkaa nykyisessä työssäni. Aiemmissa töissä ei ollut ihan samanlaista fiilistä joten jättäydyin kaikesta tuollaisesta pois ihan hyvillä mielin. Mutta tiedostan että työkaverit on vaan työkavereita. Te luulette että ovat ystäviäkin, mutta jos vaihdatte paikkaa, siinä menee monesti se mitä luulitte ystävyydeksi. Sen kun pitää mielessä niin voi välillä vapaa-aikaakin viettää yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa-ajalla tapahtuvat riennot ovat aina vapaaehtoisia, joten turhaa valitusta!
Itse tykkään työkavereistani, ihania tyyppejä ja ollaan tekemisissä vapaa-ajalla muutenkin. Ei kaikkien kanssa toki (valtava työyhteisö), mutta niiden läheisimpien. Yhdestä tullut jopa paras kaverini, siis yksi niistä, toki on monia. Mutta hänen kanssaan varmasti yhteydenpito jatkuu työsuhteen jälkeenkin joskus. Ja vaikka siellä niitä inhokkityyppejäkin on, niin heidän kanssaan en sitten vain ole tekemisissä enempää kuin on ihan pakko.
Eli kyllä, pikkujoulut ja muut vastaavat ovat minusta tervetullutta ja hauskaa ajanvietettä.
Käytännössähän ne eivät aina ole vapaaehtoisia ja hyvin harvoin "vapaaehtoisia". Melkein aina on joku innokas ja aktiivinen järjestelijä suostuttelemassa osallistumaan ja jos ei osallistu, siitä kannetaan enemmän tai vähemmän kaunaa.
Minulla on työn ulkopuolisia kavereitakin jo niin paljon, ettei kaikkia tahdo ehtiä muutenkaan riittävästi tapaamaan. Suunnattomasti ärsyttää kaikki pikkujoulut ja tykyt yms. jos ne ovat normaalin työajan ulkopuolella, koska vähentävät sitä aikaa entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverini ovat ihan kivoja ja fiksua porukkaa nykyisessä työssäni. Aiemmissa töissä ei ollut ihan samanlaista fiilistä joten jättäydyin kaikesta tuollaisesta pois ihan hyvillä mielin. Mutta tiedostan että työkaverit on vaan työkavereita. Te luulette että ovat ystäviäkin, mutta jos vaihdatte paikkaa, siinä menee monesti se mitä luulitte ystävyydeksi. Sen kun pitää mielessä niin voi välillä vapaa-aikaakin viettää yhdessä.
Emme luule, vaan tiedämme, että ovat. Ajattele, jotkut tapaavat puolisonsakin työpaikalla! Kyllä siellä voi ihan oikeita ihmissuhteita syntyä. Ei työpaikka ole jotenkin irrallinen ja erillinen osa elämää, jossa ei voisi normaalisti tutustua ihmisiin.
Minulla on muutamia joiden kanssa voisin hyvin viettää vapaa-aikaani, ovat onneksi lähimpiä työkavereita nyt mutta jos koko työpaikan illanvietto olisi niin jäisi kyllä menemättä.. on siellä myös sellaista porukkaa ettei kiitos yhtää enempää kanssakäymistä mitä työ pakottaa.
On siellä yks nätti blondi jonka kanssa viettäisin mielelläni aikaa, harmi vaan että on uskovainen ja minä liian syntinen, ehkä...
Meillä on töissä pieni porukka joiden kanssa välillä vietetään. Tullaan hyvin toimeen ja meillä on ihan hiton hauskaa myös töissä keskenämme.
Meillä on ihan kiva porukka ja muut suunnittelee innolla seuraavaa virkistyspäivää, itselle introverttinä ajatus vapaa-ajan vietosta työkavereiden kanssa kuulostaa uuvuttavalta. Lähden kuitenkin lopulta mukaan jatkuvan painostuksen takia ja yleensä on ollut ihan kiva reissu myös.
En osallistu pikkujouluihin tai tykypäiviin tai muihin työhön kuulumattomiin tapahtumiin.
En viitsi osallistua pikkujouluihin, kun vuosi sitten yksi työkaveri lähenteli. Sen jälkeen olen vältellyt häntä. Luultavasti on mennyt vähitellen jakeluun, ettei kannata syödä kuormasta.
Sen verran monta on jo vastausta, että tuloksista voi vetää sen johtopäätöksen, etteivät ne työpaikan pirskeet ole isolle osalle muuta kuin pakollinen tai "pakollinen" riesa. Eli työpaikkojen ei ehkä kannata mainostaa itseään yhteisöllisenä ja yhteisöllisenä, vaan tarjota mieluummin työpaikka vailla sosiaalisia velvollisuuksia.
Tahtoisin viettää erään naisen kanssa yhteistä aikaa myös vapaa-ajallani, mutta tunne ei taida olla molemmin puoleinen. Tarkoitan nimenomaan kahdenkeskistä aikaa. Mihinkään pikkujouluihin tai sellaisiin en välitä mennä, vaikka hän niissä olisikin.
Aiemmissa on ollut, mutta nykyisessä duunissa ei ole sellaisia, joiden kanssa viettäisin vapaa-aikaa. Olen kyllä ollut lukemattomat kerrat olusella ja ties missä työkavereiden kanssa. Parhaaseen kaveriinkin tutustuin töissä.
Tekisi kovasti mieli kieltäytyä pikkujoulusta. Mitähän jos sanoisi työkavereille, etten halua olla tekemisissä työajan ulkopuolella, suuttuisivatkohan? Kyllä varmaan, joten pakko kai se on mennä.
Onpas ap:lla pitkät työpäivät sitten. Minä vietän vain 8 tuntia päivästä töissä.
No en todellakaan vietä työ"kavereiden" kanssa vapaa-aikaani.
Olen ainut mies toimistolla. Kaikki muut ovat kuppaisia keski-ikäisiä naisia. Nuorin nainen taitaa olla jotakin 36. Kaikki toimiston naiset ovat miesvihaajia. Saan päivästä toiseen kuulla miesvihaa ja naisten "sorrosta" yhteiskunnassa. Pari naista on syyttänyt minua pedofiiliksi, kun minulla on vuosia ollut animetyttökalenteri toimistolla. Väittävät että anime ja manga on pedareille. Ja että hyväksikäytän naisia, kun käyn vuosittain seksilomilla Tokiossa.
Eli en todellakaan halua olla missään tekemisissä työ"kavereiden" kanssa virastoaikojen ulkopuolella. M28
Vapaa-ajalla tapahtuvat riennot ovat aina vapaaehtoisia, joten turhaa valitusta!
Itse tykkään työkavereistani, ihania tyyppejä ja ollaan tekemisissä vapaa-ajalla muutenkin. Ei kaikkien kanssa toki (valtava työyhteisö), mutta niiden läheisimpien. Yhdestä tullut jopa paras kaverini, siis yksi niistä, toki on monia. Mutta hänen kanssaan varmasti yhteydenpito jatkuu työsuhteen jälkeenkin joskus. Ja vaikka siellä niitä inhokkityyppejäkin on, niin heidän kanssaan en sitten vain ole tekemisissä enempää kuin on ihan pakko.
Eli kyllä, pikkujoulut ja muut vastaavat ovat minusta tervetullutta ja hauskaa ajanvietettä.