Missä vaiheessa 1900-lukua ihmiset lakkasivat käymästä kirkossa?

Näyttää osuvan siihen ajankohtaan, kun naispappeus hyväksyttiin.

Laillinen velvollisuus käydä vähintään 4 kertaa vuodessa kirkossa (jista kerran ripillä ja ehtoollisella) poistettiin 1910-luvulla.

Siinä vaiheessa kun koulutustaso nousi ja ihmiset keksi parempaa tekemistä

Vanhempani on syntyneet 50-luvulla. Äidin perhe ei kuulemma hänen lapsuudessaan käynyt kirkossa kuin joskus jouluisin tai erityisissä juhlissa. Isä on kotoisin Irlannissa ja hänen lapsuudessaan hänen perheensä ja kaikki muutkin kävi kirkossa joks sunnuntai ainakin vielä 60-luvulla.

Kainuun korvessa ei kirkkoon raahauduttu 60-luvullakaan. Pitkät matkat, ja tilan työt hoidettavana sunnuntaisinkin.

Varmaan 1920-luvulla. Ihmisillä oli muutakin tekemistä kuin kuunnella satuja satuolennoista pyhäpäivisin.

Olisiko ilmiö lisääntynyt,kun autoilu ja tv yleistyivät 1960-luvulla. Nykyään messun voi katsoa livestriiminä tietokoneelta, kiitos koronan.

Hyvä kysymys! Viiskytluvulla? Aikaisemmin?

Kyllähän siellä vieläkin käydään, mutta milloin se oli ihan rutiinia massoille ja milloin isot joukot vähensi kirkkoreissuja niin en tiedä.

Mutta ei sellaista varmaan ole juuri ollutkaan että kaikki olisivat joka viikko kirkossa käyneet. Vai mistä sitten olisi tullut perinne, että juuri kiirastorstaina sinne lähdettiin vaikka muuten olisi ollut laiskempaa.

Itse olen seiskytluvulla syntynyt, ja lapsuudessani ei käyty kuin joulukirkossa. Pyhäkouluun minua kuitenkin vietiin jossakin vaiheessa joka viikko. Oman lapseni ollessa pieni vein häntä myös pyhäkouluun, mutta se oli aivan erilaista. Eli siihen ei liittynyt mitään vaatimusta tai odotusta että samat lapset kävisivät säännöllisesti. Ei, siellä kävi kuka kävi silloin kun huvitti.

Vierailija kirjoitti:

Kainuun korvessa ei kirkkoon raahauduttu 60-luvullakaan. Pitkät matkat, ja tilan työt hoidettavana sunnuntaisinkin.

Radiosta sukuni kuunteli kaupungissakin.

Sanoisin, että murros alkoi tapahtumaan 1980-luvulla. 1990-luvulla alkoi hare krishnat ja muut itämaiset vaikutteet leviämään Suomeen. Vaihtoehdot lisääntyivät. 2000-luvullta tapahtui kirkosta irtisanomisten aalto ja  nyt ollaan jatkuvasti menossa moniarvoisempaan suuntaan. Ihmiset eivät enää purematta niele, mitä kirkon sedät ja tädit saarnaavat.

Ap, olet väärässä! Jo 1960-luvulla meidän perhe teki sunnuntaisin jotain kivempaa yhdessä kuin kirkkoon meno. Muistan sitäpaitsi äitini (s. 1926) kertoneen, että niin kivaa kuin hänestä oli kotiin lähteminen lukiolaisena (koulukodista, 120 km päästä, bussilla lauantaisin), niin tylsää oli että kotona piti sunnuntaina mennä kirkkoon, mitä hän piti vanhanaikaisena tapana jo silloin, eli 1940-luvun alkupuolella.

Naispappeus tuli paljon paljon myöhemmin.

No minun 50 luvulla syntyneet vanhemmat ei enää käyneet, mutta heidän vanhempansa kävivät. Silloin mentiin hevosilla kirkolle ja kaikki uutiset kuultiin siellä.

Toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki tajusivat, ettei taivaan tyranni heitä pelasta.

Isältä kuulin että pappi oli joskus 70-luvulla pitänyt jouluna saarnan jossa sanoi että on tekopyhää tulla kerran vuodessa kirkkoon kun ette kerran muulloin täällä käy, eli jo sillon on ollut melko vähän kirkossa kävijöitä. Isä oli siellä soittamassa, ei meidän perheessä ikinä käyty kirkossa vaikka isä oli muusikkona töissä seurakunnan tapahtumissa ja joskus oli urkurin sijaisenakin.

Alkujaan nykyisessä maailmassa ihmiset elivät keskimäärin 1000-vuotiaiksi.

Nykyisin esim. Venäjällä keskimääräinen elinikä on noin 60 vuotta.