Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olet elämästäni?
09.09.2023 |
Synnyin äidin ja isän suhteesta. Asuin lapsesta asti äidin kanssa, isä teki töitä missä matkustettiin paljon ja asui muualla. Kun olin 2v., isälläni alkoi mennä elämässä huonommin ja käytännössä hän ei tämän jälkeen ollut elämässäni vuosiin. Sain samoihin aikoihin pikkuveljen, jonka isä oli isäpuoleni. Muutama vuosi meni ihan ok, vaikka isäpuoli ei oikeastaan osallistunut lastenhoitoon eikä perhe-elämään vaan äiti oli käytännössä yksinhuoltaja.
Isäpuoli alkoi kärsiä mt-ongelmista, mihin lisänä oli lääkkeiden väärinkäyttöä. Hän vietti pitkiä aikoja poissa kotoa ja mm. psykiatrisella. Tämä aika oli tosi onnellista, kun asuttiin kolmistaan äidin ja veljen kanssa, arki sujui hyvin. Isovanhemmat ja kummit oli myös paljon meidän elämässä. Isäni ilmestyi takaisin elämääni kun olin 5-6v. Tuolloin hän oli skarpannut elämässään sen verran että hänellä oli uusi puoliso ja vauva. Noin puolen vuoden tai vuoden ajan pidin enemmän yhteyttä hänen kanssaan, mutta tänä aikana hänen päihdeongelmansa sekä tilanne mielenterveytensä kanssa paheni taas niin, että yhteydenpito jäi taas. Viimeisen kerran näin isää kesällä kun olin täyttämässä 7v. Isä kuoli kun olin 7v., teki itsemurhan.
Isäpuolen kanssa eläminen oli pelottavaa ja raskasta. Hän mm. uhkaili itsemurhalla lasten kuullen ja muutenkin käyttäytyi todella arvaamattomasti ja pelottavasti. Kaiken lisäksi koulussa minua alettiin kiusata tästä koska pari koulukaveria oli nähnyt miten isäpuoli käyttäytyy. Samaa jatkui useamman vuoden. Lukiossa sain kuitenkin kavereita ja kaikki alkoi mennä paremmin. Pääsin opiskelemaan ja työelämään. Isäpuoli kuoli sydäriin. Nykyään elämäni on ihan hyvää, minulla on puoliso ja odotan ensimmäistä lastamme. Olen töissä ja opiskelen jo toista tutkintoa. Ehkä siksi mietinkin koko elämääni ja sitä millainen se on ollut.
Kommentit (13)
Aika paljon ongelmia ja menetyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on ollut paljon raskaita kokemuksia jo lapsena. Onneksi olet jaksanut itse opiskella ja olet saamassa perheen. Onnea paljon!
Niin mistä elämästä. Kerroit vain muiden elämästä ja kuolemasta, et omastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kurjia juttuja, joille et mitään voi tai ole voinut, sattunut. Se, miksi he omaa elämäänsä niin elivät tai/ja omiin ratkaisuihin tai elämäntapaan päätyivät, on vaan asia, joka on ollut ihmisten noiden vaiheiden elämää. Monta kertaa on niinkin, ettei lasten kanssa puhuta asioista, kun jollakin tapaa aatellaan, ettei lapset ymmärrä jne jne. Jää asioita, jotka jää omaan mieleen "lapsen tunteena" ja vähän mysteerinä.
Kaikkea hyvää sinulle & perheelle.
Olet päässyt helpolla elämässä. Minulla vanhempien avioero suisti elämän raiteiltaan. Lopetin koulunkäynnin, hankin uusia kavereita jotka tutustutti minut alkoholiin ja en päässyt opiskelemaan. Vanhempien avioero päätti onnellisen lapsuuden ja kaiken hyvän. Äiti meni uudestaan naimisiin mutta isä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti ei ole lainkaan harvinaista, että isien panos perheen elämään on lähinnä negatiivinen, ja onnellisia aikoja ovat ne, kun äijä on muualla. Se ydinperheonnesta.
Ja sanon tämän silti, vaikka oma isäni on maailman paras.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinto loppui ensimmäiseen riviin, ventovieraiden avautumiset eivät ole kiinnostavia.
Ei minuakaan kiinnosta sinun avautumisesi asiasta.
Aapeelle sanoisin, että kannattaa ottaa huomioon tuo tausta ja huolehtia omasta jaksamisesta, ettei se ala kummitella väsyneenä ja kuormittuneena liikaa.
Lohdutuksena, sinulla on paljon aikaa tehdä elämästä näköisesi joutumatta hoitamaan vanhenevien mt-ongelmaisten asioita. Se on todella raskasta puuhaa. Muista kokea vapaudentunteita, ja huolehtia siitä, että se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavalliselta elämältä kuulostaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinto loppui ensimmäiseen riviin, ventovieraiden avautumiset eivät ole kiinnostavia.
Ei minuakaan kiinnosta sinun avautumisesi asiasta.
Aapeelle sanoisin, että kannattaa ottaa huomioon tuo tausta ja huolehtia omasta jaksamisesta, ettei se ala kummitella väsyneenä ja kuormittuneena liikaa.
Lohdutuksena, sinulla on paljon aikaa tehdä elämästä näköisesi joutumatta hoitamaan vanhenevien mt-ongelmaisten asioita. Se on todella raskasta puuhaa. Muista kokea vapaudentunteita, ja huolehtia siitä, että se on mahdollista.
Hyvä kommentti.
Itse painottaisin vielä tuota, että olet ansainnut oman elämäsi. Toisten kautta eläminen voi jättää jäljen, ettei tunnusta itseään ja siten voi tulla mt-ongelmia. Mieti, mitä olet, mistä itse pidät, millaisen elämän haluaisit. Useimmat elää hyvin keskinkertaisenkin tausta omaavana elämää, muut haluavat, ei mitä itse haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinto loppui ensimmäiseen riviin, ventovieraiden avautumiset eivät ole kiinnostavia.