Uhmakkkaan lapsen vanhemmat! Tunnistatko lapsesi tästä?
Lasten uhmakkuushäiriö
Lääkärikirja Duodecim
23.7.2010
Matti Huttunen
Itsehoito
Milloin hoitoon
Lasten uhmakkuushäiriö ilmenee yleensä 7–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Uhmakkuushäiriölle on ominaista ikään nähden selvästi poikkeava tottelematon käytös, jolle on ominaista usein tapahtuva maltin menetys, toistuva riitely aikuisten kanssa, usein ilmenevä tarkoituksellisen uhmakas käytös vanhempia kohtaan, toistuva kieltäytyminen noudattaa sääntöjä, usein ilmenevä toisten ihminen ärsyttäminen, toisten syyttäminen omista virheistä, herkkä ärsyyntyminen, usein ilmenevä vihaisuus ja pahantuulisuus sekä ilkeys ja kostonhimoisuus. Ongelmat ilmenevät vähitellen ja useimmiten kotona, mutta niitä voi myöhemmin ilmetä myös koulussa ja toveripiirissä. Uhmakas käytös kestää kuukausia, joskus vuosiakin.
Uhmakkuushäiriöllä ei siis tarkoiteta pienten lasten normaaliin kehitykseen kuuluvia ohimeneviä uhmaikäkausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta.
Uhmakkuushäiriö on suhteellisen tavallinen ongelma, koska jopa 10 % lapsista kärsii ainakin lieväasteisesta uhmakkuushäiriöstä ja ainakin 2 % kouluikäisistä lapsista hankalampiasteisesta uhmakkuudesta. Häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Uhmakasta käytöstä esiintyy myös muiden lastenpsykiatristen häiriöiden yhteydessä kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä (ADHD), masennustiloissa ja psykoottisissa häiriöissä. Tällöin uhmakkuuden taustalla olevan muun häiriön hoito on tärkeätä.
Itsehoito
Lapsen uhmakkuus koettelee suuresti vanhempien psyykkistä sietokykyä, minkä vuoksi satunnaiset maltin menetykset ovat hyvin ymmärrettäviä. Lapsen kannalta on kuitenkin aina rakentavampaa, jos vanhemmat ja opettajat pyrkivät samalla ymmärtämään lapsen käytöksen taustaa. Vanhempien oma stressaantuneisuus, uupumus ja masentuneisuus ovat omiaan vain lisäämään lapsen uhmakkuutta.
Isovanhempien ja ystävien muodostama sosiaalinen tukiverkosto on lapsen vanhemmille ja lapselle tärkeitä.
Milloin hoitoon
Uhmakkuushäiriöstä kärsivän lapsen vanhempien on aina viisasta kääntyä lastenpsykiatrin, lastenpsykologin tai kasvatusneuvolan puoleen. Uhmakkuuden jatkuessa pitempään lapsella on selvästi suurentunut riski käytöshäiriön ja päihteiden ongelmakäytön kehittymiseen. Ammatti-ihmisiltä saatava kasvatuksellinen ja psykoterapeuttinen tuki auttaa lasta usein pääsemään nopeammin eroon uhmakkuudestaan. Uhmakkuuden taustalla joskus olevien muiden psykiatristen häiriöiden diagnosointi on tärkeää hoidon suunnittelun kannalta.
Kommentit (5)
Toisella lapsellani on ADHD ja tuo uhmakkuushäiriö ja toisella pelkkä uhmakkuushäiriö. Molemmilla tosin narsistisia piirteitä vielä siihen päälle.
joiden arkeen ei sisälly riittävästi turvallisen aikuisen läsnäoloa.
Se on geeneissä. Ei ympäristön aikaansaamaa.
ympäristön yhteistulosta. Ainakin se, mihin suuntaan kehittyy lapsen kasvaessa.