En oikein halua mitään suurempaa. En ole masentunut, olen onnellinen. Riittää, että syön, nukun, käyn töissä.
Ei minulla ole suuria toiveita.
Käyn töissä koska haluan ruokaa ja katon pään päälle. Kaikista ihaninta olisi asua keskellä "ei mitään" tai jossain vähän syrjemmällä tontilla pienessä omakotitalossa.
Ei lapsihaaveita, ei juuri mieshaaveita.
En tarvitse paljoa rahaa. Vain nuo, että saan velat pois maksettua kun tuli eksyksissä ollessaan ja toivottomana elämänsä jatkumisesta otettua.
Sitten vain ruokaa ja juomaa, katto pään päällä, lukemista, touhuamista ulkona, sänky ja elämä.
Sellaista rauhallista olemista.
Kommentit (6)
Näin myös minulla, paitsi en halua elää keskellä ei mitään. Toteutinkin haaveeni 12 vuotta sitten, kun jättäydyin työttömäksi. Elämäni paras päätös.
Muuten sama, mutta en ole koskaan ollut "onnellinen". Olen tyytyväinen elämääni ja se riittää.
M49
Osittain samaa mieltä, mutta sen verran ylimääräistä rahaa on kiva olla että pääsee jonkin verran matkustelemaan. Jaksaa sitten taas pyöriä kotinurkissa. Mutta kyllä mulla silti montamonta haavetta on, ne vaan ei liity perheenperustamiseen tai mihinkään "perinteiseen" vaan on mun omia uniikkeja haaveita :)
N30+
Hienoa. Rauhallisinta on elää ilman suurta rakkautta, ilman suurta asuntolainaa ja ilman suurta tuttavajoukkoa.
Sama täällä.