Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsensä laiminlyönti parisuhteessa/elämässä
03.08.2023 |
Minulla on varmaan joku isompi kriisi meneillään, kun olen alkanut haluta erota, asua yksin ja elää enemmän omille tarpeilleni ja tehdä, mitä itse haluan. Onko tämä yleinen ja ohimenevä vaihe elämässä, vai merkki, että kannattaa erota?
En ole päässyt oikein tarkasti kiinni tunteen alkuperään, mutta koen jotenkin, että en voisi elää vapaasti omaa elämäöni. Esimerkiksi viihdyn parhaiten yksin, mutten juuri koskaan saa olla yksin. Etsin syyllistä olotilaan miehestä, mutta se on varmaan epåreilua. Hän ei ole tehnyt mitään erityistä väärää, kunhan vain on olemassa. En oikein meinaa kestää hånen jatkuvaa seuraansa, se olisi ok silloin tällöin, mutta ahdistavaa päivittäin.
Elämänvaiheeni on sellainen, että lapsi muuttaa kotoa pois varmaan parin vuoden sisään. Lisäksi vanhempani ovat huonokuntoisia ja käyn katsomassa heistä toista heistä melkein päivittäin. Lisäksi on koira, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja huomiota. Ja tietysti käyn töissä.
Mistä päästä voisi alkaa korjata omaa vointiani ja alkaa saada aikaa itselle? Nöistä ei voi oikein luopua hyvällä omallatunnolla muuta kuin miehestä ja koirasta. Monilla muilla on varmasti samanlaisia kokemuksia, miten olette ratkaisseet kriisin?
Kommentit (10)
Luulen, että olet tehnyt pääsi sisällä päätöksiä siitä mihin suuntaan haluat elämääsi viedä. Silloin muiden kommentit ovat tavallaan turhia, koska haet kuitenkin toisista tukea valinnoillesi ja toiset sivuutat. Kerron silti oman tarinani lyhyesti.
Tuossa tilanteessa päädyin eroon. Syy ei ollut siinä, etteikö mies olisi ollut hyvä kumppani. Syy oli se, että hän ansaitsi olla suhteessa jossa joku aidosti ilahtuu hänen näkemisestään ja jossa toinen osapuoli haluaa antaa aikaansa ja huomiota. Ja hän sai sen.
Minä puolestaan olen vihdoin puhjennut kukkaan. Sitä on vaikea selittää miksi se vaati sen eron. Jotenkin täydellinen itsenäisyys on vapauttanut myös ajatukset ja tietenkin aikaa itselle on enemmän. Lisäksi on jäänyt pois kaikki toiseen ihmiseen liittyvä syyllisyys, jolloin olo on vapautuneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä olen hoitanut asian siten, että en tapaa vanhempiani.
Saa alapeukuttaa
(isä asuu kaukana ja äiti ei ole koskaan välittänyt minusta, en aio häntä hoitaa, koska hän ei hoitanut minua)
Minä kuutenkin haluan tavata ja koen sen velvollisuudeksi, sillä hän on todella hieno ihminen ja hoitanut paljon sekä minua että lastani. Eli nyt on ihan oikeutetusti hänen vuoronsa. Siksi siitä osasta palettia ei voi tinkiä.
Ap
Aluksi voisi todeta että tuo tilanne ei ole pysyvä. Kuten sanoit lapsi muuttaa kohta kotoa pois. Silloin sinulle jää enemmän aikaa. Vanhempasi eivät elä ikuisesti, joten kun aika korjaa satoa sinulla on enemmän aikaa itsellesi. Toki jos nyt on oikein akuutti oman tilan tarve, voit toki erota ja huomata sitten että tulikin tehtyä väärä ratkaisu.
No jos koirasta luopuminen ei kerran tunnu missään, niin luovu siitä äläkä ota ikinä uutta lemmikkiä. Sama miehen kohdalla.
Onko mitään piilopirttiä, johon voit vetäytyä? Mökki? Tai kakkosasunto? Tai tykkäätkö käydä matkoilla yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä asua eri asunnoissa, jospa se sopii molemmillekin kun kokeilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä olen hoitanut asian siten, että en tapaa vanhempiani.
Saa alapeukuttaa
(isä asuu kaukana ja äiti ei ole koskaan välittänyt minusta, en aio häntä hoitaa, koska hän ei hoitanut minua)
Minä kuutenkin haluan tavata ja koen sen velvollisuudeksi, sillä hän on todella hieno ihminen ja hoitanut paljon sekä minua että lastani. Eli nyt on ihan oikeutetusti hänen vuoronsa. Siksi siitä osasta palettia ei voi tinkiä.
Ap
Mutta miehestä voit? Miksi tällaiset ihmiset menee parisuhteeseen....
Itse annoin alttarilla sanani ja osoitin sitoumukseni tähän liittoon ja perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos koirasta luopuminen ei kerran tunnu missään, niin luovu siitä äläkä ota ikinä uutta lemmikkiä. Sama miehen kohdalla.
Olin juuri sanomassa samaa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä asua eri asunnoissa, jospa se sopii molemmillekin kun kokeilee.
Se olisikin kaikista parasta, mutta miehellä ei ole rahaa omaan asuntoon, vaan on vain tåmä minun asuntoni. Se unohtuikin mainita, että miehellä on rahahuolia ja nekin vielä varjostavat elämää ja luo tunnetta, että jokin rajoittaa elämää ja en ole vapaa tms.
Ap
Alue: Aihe vapaa
MInä olen hoitanut asian siten, että en tapaa vanhempiani.
Saa alapeukuttaa
(isä asuu kaukana ja äiti ei ole koskaan välittänyt minusta, en aio häntä hoitaa, koska hän ei hoitanut minua)