Lue keskustelun säännöt.
Onko järkevää lähteä kyläilemään (uskontoasiaa)
17.09.2010 |
Alkuun sanon, että minä ja mieheni emme kuulu kirkkoon emmekä usko jumalaan, lapsiakaan ei ole kastettu.
Eli sain kutsun kylään vanhalta koulukaveriltani, joka löysi parikymppisenä pullon pohjalta jeesuksen ja opiskeli uskonnonopettajaksi, miehensä on pappi. Eli meidän elämänkatsomuksemme eroavat aikalailla toisistaan. Onko siis mahdollista kyläillä sulassa sovussa? Meillä ei ole mitään uskontoja vastaan vaikka itse uskonnottomia olemmekin, mietin vain, että kokeeko tämä toinen pariskunta sen jotenkin ongelmalliseksi?
Niin ja asiallisia vastauksia pyydän, ei mitään eipäs-juupas väittelyitä kristinuskosta tähän ketjuun, kiitos :-)
Kommentit (11)
ja olla Kristuksen tuoksuna maailmassa. Tuskin heillä on mitään sinua vastaan, hehän kutsuivat sinut kyläänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kylään, niin olisi aika vaikeaa kuvitella, että kokisivat ongelmalliseksi.
ja ei kait tommosesta tarvi ongelmaa tehä.on mullakin ateisteja ystävinä,vaikka olen itse uskovai.
Mitä siis itse pelkäät että voisi tapahtua?
mulla on ateisti-sukulaisia ja -ystäviä. Ei ole ongelmia kuin yhden kanssa. Ja hän ei meillä käy, enkä minä heillä. (On sukulainen, joten siksi mukana listassa, jos olisi ystävä, ei todellakaan olisi ystävä, syyt ovat tosin suurimmaksi osaksi muualla kuin uskonnossa.)
En usko, että on ongelma, suurin osa meistä tavisteologeista on ihan tavallisia, fundamentalisteja tapaa Suomessa melko harvoin.
uskonnosta vaan tavallisista arkisista asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että haluavat tavata ilman taka-ajatuksia. Tuskin olette ensimmäiset ei-kirkkoon-kuuluvat heidän tuttavapiirissään.
että he eivät taida tietää uskonnottomuudestamme, koska emme sitä koskaan ole mainostaneet, osalle sukulaisistakin se valkeni vasta, kun kerroimme esikoisen kohdalla, ettei häntä kasteta.
Ja tuo pahin juttu, mitä "pelkään" on se, että joku pahoittaa mielensä tai tulee joku isokin näkemyksien yhteentörmäys mikäli nämä asiat tulevat puheeksi. Ihmisten, kun on joskus kovin vaikeata tyytyä olemaan eri mieltä uskonasioista :-/
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen uskossa ja mieheni on ateisti. eikä ongelmia ole. ei uskovien eikäuskonnottomien ystävien tahoilta. no yksi ystäväjaksaa kyllä aina naljailla uskostani, mutta mä annan sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
jos asia tulee esille sen voi mainita muttei mitenkään erityisesti tarvitse selitellä valintaa.
Uskossa herra kutsuu ja lopun valinna tekee ihminen itse, ihan niinkuin uskonnottomuudessakin. valinta on ihmisen, eikä omia valintoja tarvitse selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo pahin juttu, mitä "pelkään" on se, että joku pahoittaa mielensä tai tulee joku isokin näkemyksien yhteentörmäys mikäli nämä asiat tulevat puheeksi. Ihmisten, kun on joskus kovin vaikeata tyytyä olemaan eri mieltä uskonasioista :-/ - ap
ja ajattelen niin että me uskovaiset olemme vähemmistö ainakin Suomessa. Jos tutustun uuteen ihmiseen, en pidä itsestäänselvänä että hän olisi uudestisyntynyt kristitty. Aina harva on. Minä suhtaudun lähimmäisenä kaikkiin ihmisiin. En tuputa uskoani muille, mutta rukoilen muiden puolesta ja mielelläni kerron Jumalasta, jos joku kysyy. Varmasti myös elämästäni näkyy muilla tavoin että olen uskossa, mutta haluan elää sovussa kaikkien kanssa; heidänkin jotka uskovat eri tavalla kuin minä.
kylään, niin olisi aika vaikeaa kuvitella, että kokisivat ongelmalliseksi.