Oonko mä ihan hassu? Olen menossa ihan kohta naimisiin, ja tuntuu haikealta OV
että kohta sukunimeni vaihtuu :/
Kukaan siis ei pakota minua vaihtamaan sukunimeäni mieheni sukunimeen, itse haluan vaihtaa, mutta samalla tuntuu siis jotenkin tosi haikealta ja oudolta, että kohta mulla onkin toinen sukunimi ja jätän hyvästit vanhalle sukunimelleni. Ihan kuin osa itseä jäisi taakse tai jotain...
Kommentit (3)
Muistan, kun itse koin jotain samantyyppistä naimisiin mennessäni. Minäkin halusin vaihtaa sukunimeni. Jotenkin se oli sellainen lopullinen irtaantuminen omasta lapsuudenperheestä... Ja siksi juuri tavallaan myös haikeaa.
Onnea tulevan johdosta! Kyllä se uusi "identiteetti" löytyy aikanaan, vaikka alkuun uuteen sukunimeen pitääkin vähän totutella. :)
toisaalta miehen sukunimi on nätimpi kuin omani, ja meillä on jo lapsi, jolla on isänsä sukunimi, joten onhan se tietyllä tapaa kätevämpää olla koko perhe samalla sukunimellä.
Kysyin minä joskus mieheltäni, että jos ottaisi mun sukunimen, mutta toisaalta meillä olisi sitten suvussa lähekkäin kaksi ihan täysin samannimistä, vähän tökkisi..
ap
tuo varmasti normaalia, mutta miksi vaihdat sukunimesi tai miksi mies ei ota sinun nimeäsi?