"Täytyykö" maaseudulla kyläillä ja tutustua naapureihin?

Mutta entä sitten. Saatte te olla tutustumatta naapureihin, eikä se niiden naapureiden elämää mitenkään haittaakaan.

3km helsingin rautatieasemalta ja tunnetaan kyllä useimmat naapureista. aina tervehditään ja jutellaan, vaikka lähikaupassakin törmättäisiin. olisiko 9 naapurista yhdet, jotka eivät jää juttelemaan. kolmien kanssa lisäksi kyläillään. eivät olleet tuttuja ennen kuin muutimme tähän. meillä on pieni vauva, muilla ei ole lapsia tai on jo yläasteikäisiä.

minä olen muuttanut kotipaikkakunnalle maalle 15v kiertolaiselämän jälkeen, tämä on sellainen kaupungin nukkumalähiö. Tervehdin tietysti kaikkia vastaantulevia, mutta vähissä on ne joilla käyn vierailulla, lähin naapuri joka on lapsuuden tuttu ja serkku joka rakensi mummolan maille.

enkä ole käynyt yhdelläkään naapurilla kylässä. Tiedän, että keskenään kyläilevät, lenkkeilevät jne. . En ymmärrä, miten naapurissa kyläily aiheuttaisi juoruilua, koska eihän se mummo muuta osaa eteenpäin kertoa kuin sen, minkä minä kerron.

itse asun lapsuusmaisemissa kyläpahasessa ja täällä kyllä varmasti mietitään toisten asioita. Mutta jos joku ohikulkiessa pitkään katsoo niin älä murehdi, samalla lailla katsotaan pitkään sitten ihan joka pihaan.

Olen jo päässyt onneksi sen yli että tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat. Meillä naapurin lapset änkeävät jatkuvasti kylään mitä raivostuttavimpiin aikoihin mutta olen kyllä ihan reippaasti vaan sanonut että esim. lauantai-ilta kello kahdeksan EI ole sopiva vierailuaika.

Täällä on muutenkin karmeita piintyneitä tapoja joista toivon luovuttavan tai ainakin sellaista mahdollisuutta ettei tosiaan pakotettaisi ketään. Esim. lasten rippijuhlat järjestetään KOKO KYLÄLLE (että yritäpä siinä arvailla montako vierasta mahdollisesti tulossa) ja sitten on lisäksi mm. kinkerit, jotka pitää pitää omalla vuorollaan. Vauvan syntyessä keräävät "lahjakortin", jonka varjolla sitten on pakko käskeä nämä kerääjät vauvakahveille. Juuri tälläisiä asioitahan sitä haluaakin stressata väsyneenä koliikkivauvan kanssa..

Mutta onneksi on ihan vilpitöntäkin huolenpitoa ja ystävällisyyttä kunhan sitä muistaa itsekin antaa.

ole täältä paikkakunnalta kotoisin. Välillä olen harkinnut mummon luona käymistä, mutta kuitenkin mieluiten pysyttelen omissa oloissani mieluummin, kuin olen uteliaitten naapureitten "kuulusteltavana".

ap

vaikka vauvalahjan niin yleensä silloin kutsutaan kylään lahjanantaja. Ja ehkä jos teitä on kutsuttu kylään olis kohteliasta mennä, voihan sitä puhua vaikka säästä ja ns. yleisistä asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin?

sekä yksi vieras pariskunta (eläkeläisiä). Kolmen vuoden aikana (jonka olemme tässä asuneet) on muodostunut tavaksi, että he käyvät meillä lasten synttäreillä ja me käymme heillä loppiaisena kylässä. :) Lisäksi tietysti tuossa pihamaalla rupatellaan, kun satutaan kohakkain.



Muuten käymme tietysti ystäviemme luona kylässä ja muillakin sukulaisilla, jotka asuvat kirkolla. Me siis vähän syrjemmässä. Kyllä täällä pidetään hieman outoina sellaisia, jotka eivät koskaan käy kenenkään luona, vaikka kutsuttaisiin..

tosi paljon ihmisiä. Joten joo, kyllä. Tosin mieheni on niin sosiaalinen, että se lähentelee jo psykopaattista käytöstä. Vitsivitsi.

ei muakaan kiinnosta naapureihin tutustuminen! Asutaan miehen kotikylässä eikä mulla ole lähinaapurin jälkeen mitään tietoa kuka asuu missäkin. Eikä kiinnostakaan. Tuon lähimmän talon pariskunnan tiedän ulkonäöltä ja nimeltä (tai no miestä en varmaan tuntisi jos marketissa tulisi vastaan), pari sanaa voinvaihtaa jos osutaan samaan aikaan postilaatikolle. Mies ei taida tietää edes naapureiden ulkonäköä vaikka on meistä sosiaalisempi kuin minä! Sen miehen kanssa ovat kyllä puhelimessa puhuneet mutta eivät ole vielä eksyneet nenätysten vaikka 3.5v ollaan tässä jo asuttu! Ja ihan rajanaapureita ollaan, 10 000 neliön tontti on meillä puoliksi...

Jos ei yhtään tutustuta naapureihin tms. Taloanne katsovat pitkään varmaan ihan sen takia kun miettivät, että keitä sosiaalisesti rajoittuneita yksilöitä sinnekin on mahtanut pesiytyä.



Mitähän niin outoa ja juoruamisen arvoista se mummo saisi teistä selville ihan pelkkien kahvipöytäkeskustelujen kautta jos et nyt päätä alkaa todenteolla avautumaan. Oletko hieman ylivarovainen?



Kannattaisi varmaan muuttaa takaisin kaupunkiin



tv. maalainen

naapureiden kanssa tai kyläillä. Tuollaisen ystävällisen mummon luokse kyllä menisin heti:-). On kuitenkin hyvä, jos on joku, jonka tuntee ja jonka kanssa voi jutella, ja johon varmaankin voi myös luottaa.



Itse synnyin ja asuin maalla 36-vuotiaaksi saakka (pois lukien opiskeluvuodet), joten tiedän:-). Nyt olemme asuneet pian 2 vuotta kaupungissa uudella asutusalueella, ja lähinaapurit tunnemme ja heidän kanssa jutellaan ja tervehditään, mutta ei muuta.