Mitä tehdä työpaikan uuden besserwisserin kanssa, joka on omistajan perhettä?
Meille vaihtui omistaja hetki sitten. Uusi omistaja on itse fiksu, keskusteleva ja osaava. Hänen puolisonsa taas..
Meillä on pari työyksikköä ja puoliso on voinut opetella hommia rauhallisemmassa yksikössä. Meidän yksikkö on haastavampi, kiireisempi ja paljon enemmän osattavaa ja pitää hallita enemmän liikkuvia osia. Esimerkkinä: meille palkattiin uusi työntekijä pari kuukautta sitten ja hän on välillä ollut pyörällä päästään ja on puhuttukin siitä, että on vaikeuksia kun sitä asiaa on niin paljon ja ongelmakohdatkin pitäisi ratkaista fiksusti.
Omistajan puoliso on ottanut roolin, että hän on "omistaja talossa", kun on meillä, tekee siis välillä sellaisia töitä, mitä osaa, mutta hänen osaamisensa ei riitä sellaiseen, että olisi meillä ihan jossain perustyöntekijän hommissa. No, hän silti kokee, että tietää, millaista meidän työpaikassa on olla töissä, kyttää ja puuttuu tekemisiin. Eli vaikka uudella työntekijällä on vaikeaa ja itsekin ymmärtää, että opittavaa on paljon, samaan aikaan tämä joka ei edes osaa tehtäviä tulee pätemään ja pullistelemaan.
Mitä tekisit?
Kommentit (20)
Kandee varmaan pysyy hiljaa tai Orpon uudistusten myötä löydät itsesi potkittuna pihalle. Syy: työhaluttomuus tms..
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin loparit
Kiinnostaisi ennemmin kommentit, jossa joku on yrittänyt ensin puhua henkilölle asiasta. Ettei käytös ole mitenkään hyvä asia. ap
Hoida itse ongelmasi, tää mikään työsuhdeneuvonta ole. Voi olla että sinä olet tarinan roisto.
Bessewiserille kannattaa alkaa sälyttämään vastuuta. Kun hän viisastelee jostain mitä ei tiedä, kysyt kuinka hän ratkaisisi ongelman ja sitten kun ehdottaa jotain sellaista joka ei käytännössä toimi, kuljetat vain keskustelua eteen päin. Tyyliin "hei hyvä idea, mutta ongelmaksi muodostuu silloin tämä kohta X, miten se kannattaisi ratkaista".
Usein se hillitsee viisasteluhalua tai sitten parhaimmassa tapauksessa viisastelija voikin keksi jotain kaikkia hyödyttävää, kun joku vähän haastaa häntä ajattelemaan tyhjien fraasien ulkopuolelle.
Tällaisessa yhden perheen hallinnoimassa yrityksessä töissä olleena minulla on vain yksi neuvo: lähde pois!
Itsellä meni melkein järki siinä sirkuksessa kun mistään epäkohdista ei voinut sanoa mitään ja omistajan sukulaiset tekivät kaiken oman mielensä mukaan ja saivat sanoa muille ihan mitä tahansa vaikka oma osaaminen varsinaisissa työtehtävissä ei sitten olisi kummoista ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Bessewiserille kannattaa alkaa sälyttämään vastuuta. Kun hän viisastelee jostain mitä ei tiedä, kysyt kuinka hän ratkaisisi ongelman ja sitten kun ehdottaa jotain sellaista joka ei käytännössä toimi, kuljetat vain keskustelua eteen päin. Tyyliin "hei hyvä idea, mutta ongelmaksi muodostuu silloin tämä kohta X, miten se kannattaisi ratkaista".
Usein se hillitsee viisasteluhalua tai sitten parhaimmassa tapauksessa viisastelija voikin keksi jotain kaikkia hyödyttävää, kun joku vähän haastaa häntä ajattelemaan tyhjien fraasien ulkopuolelle.
Kiitos asiallisesta kommentista. Tätä voisi jotenkin soveltaa.
Tosin hankaluutena on se, että tämä henkilö ei tule tekemään samoja töitä kuin minä. Hän siis voi intoilla jostain asiasta, koska hän yksinkertaisesti käsittää asiat eri tavoin. Toisekseen hän vaikuttaa tyhmältä, mikä selittää myös sen tietyn itsevarmuuden. Jos ei tiedä tarpeeksi, riittää intoa antaa yksinkertaisestettuja neuvoja. ap
Suosittelen hymyilemään, nyökyttelemään ja kehumaan hänen viisauttaan.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa yhden perheen hallinnoimassa yrityksessä töissä olleena minulla on vain yksi neuvo: lähde pois!
Itsellä meni melkein järki siinä sirkuksessa kun mistään epäkohdista ei voinut sanoa mitään ja omistajan sukulaiset tekivät kaiken oman mielensä mukaan ja saivat sanoa muille ihan mitä tahansa vaikka oma osaaminen varsinaisissa työtehtävissä ei sitten olisi kummoista ollutkaan.
Eivät pysty perheenä pyörittämään paikkaa, tarvitsevat myös ulkopuolisia työntekijöitä. Mut joo, tää kuvailtu uhkakuva on olemassa. ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hymyilemään, nyökyttelemään ja kehumaan hänen viisauttaan.
Sekin voisi olla tietysti lähestymistapa, että sanoo vaan hymyillen kaikkeen juujuu. En tosin tiedä, mitä sitten on odotettavissa, kun huomaa, että mitään ei tapahdu. ap
Tässä itseäni hiertää se, että itse perehdytän työntekijöitä ja mulla on tosi keskusteleva työote. Asioista pitää pystyä puhumaan ja varsinkin ongelmia ratkaista puhumalla. Tuntuu, että tää henkilö ei ole tottunut asioista keskustelemiseen ja siihen, että palaute kulkee kaksisuuntaisesti ja että vaikka esihenkilö ei voi johtaa "paska liikkuu alaspäin" -tyylillä, koska se ei meidän paikassa toimi.
Varsinkin jos hän alkaa opetella enemmän juttuja, niin tulee vastaan, että asiat ei ole niin yksinkertaisia. Hän joutuu törmäyskurssille, jos asenteet on tosi jäykät. ap
Työpaikalla saattaa olla äärimmäisen vaikeaa ottaa asioita puheeksi, mutta tekisin sinuna sen silti. Valtasuhteet aiheuttaa helposti kaikenlaista hämminkiä.
Sanoisin ensin tälle kyttääjälle, että olisitko ystävällinen ja antaisit työrauhan. Jos tämä ei parin toiston jälkeen toimi, niin sanoisin että otat vastaan ohjeita vain esimieheltäsi, eli esitätkö asiasi hänelle/ heille ja käyt asian sitten esimiehen kanssa läpi.
Yleensä omien rajojen lujittaminen auttaa, jos sitä tekee systemaattisesti, rauhallisesti ja hermostumatta, eikä anna periksi.
Jos mikään ei auta, niin sitten keskustelet esimiehesi/ omistajan kanssa asiasta.
Tsemppiä! Been there...
Onko teidät ohjeistettu toimimaan puolison käskyjen mukaan? Siihen pitäisi saada ensin selvyys.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla saattaa olla äärimmäisen vaikeaa ottaa asioita puheeksi, mutta tekisin sinuna sen silti. Valtasuhteet aiheuttaa helposti kaikenlaista hämminkiä.
Sanoisin ensin tälle kyttääjälle, että olisitko ystävällinen ja antaisit työrauhan. Jos tämä ei parin toiston jälkeen toimi, niin sanoisin että otat vastaan ohjeita vain esimieheltäsi, eli esitätkö asiasi hänelle/ heille ja käyt asian sitten esimiehen kanssa läpi.
Yleensä omien rajojen lujittaminen auttaa, jos sitä tekee systemaattisesti, rauhallisesti ja hermostumatta, eikä anna periksi.
Jos mikään ei auta, niin sitten keskustelet esimiehesi/ omistajan kanssa asiasta.
Tsemppiä! Been there...
Kiitos! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bessewiserille kannattaa alkaa sälyttämään vastuuta. Kun hän viisastelee jostain mitä ei tiedä, kysyt kuinka hän ratkaisisi ongelman ja sitten kun ehdottaa jotain sellaista joka ei käytännössä toimi, kuljetat vain keskustelua eteen päin. Tyyliin "hei hyvä idea, mutta ongelmaksi muodostuu silloin tämä kohta X, miten se kannattaisi ratkaista".
Usein se hillitsee viisasteluhalua tai sitten parhaimmassa tapauksessa viisastelija voikin keksi jotain kaikkia hyödyttävää, kun joku vähän haastaa häntä ajattelemaan tyhjien fraasien ulkopuolelle.
Kiitos asiallisesta kommentista. Tätä voisi jotenkin soveltaa.
Tosin hankaluutena on se, että tämä henkilö ei tule tekemään samoja töitä kuin minä. Hän siis voi intoilla jostain asiasta, koska hän yksinkertaisesti käsittää asiat eri tavoin. Toisekseen hän vaikuttaa tyhmältä, mikä selittää myös sen tietyn itsevarmuuden. Jos ei tiedä tarpeeksi, riittää intoa antaa yksinkertaisestettuja neuvoja. ap
Ideana onkin juuri kuljettaa keskustelua eteen päin niin kauan, että pätijä on "ahdistettu" nurkkaan. Eli aina kun hän antaa jonkin yksinkertaisen toimimattoman neuvon, kerrotaan miksi se ei toimi ja pyydetään jatkoratkaisua. Jossain kohtaa pätijä sitten tajuaa, ettei hän kykene ratkomaan asiaa pätemisellään.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidät ohjeistettu toimimaan puolison käskyjen mukaan? Siihen pitäisi saada ensin selvyys.
Totta. Tää henkilö on vielä omassa päivätyössä ja sitten tulee vapaa-ajallaan töihin omistajana tähän puolison yritykseen (omistaa kyllä oikeastikin). Minullekin on epäselvää, mikä heidän työnjakonsa on ja olen ymmärtänyt, että esihenkilö on omistaja ja tämä toinen vaan leikkii sitä johtajaa..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bessewiserille kannattaa alkaa sälyttämään vastuuta. Kun hän viisastelee jostain mitä ei tiedä, kysyt kuinka hän ratkaisisi ongelman ja sitten kun ehdottaa jotain sellaista joka ei käytännössä toimi, kuljetat vain keskustelua eteen päin. Tyyliin "hei hyvä idea, mutta ongelmaksi muodostuu silloin tämä kohta X, miten se kannattaisi ratkaista".
Usein se hillitsee viisasteluhalua tai sitten parhaimmassa tapauksessa viisastelija voikin keksi jotain kaikkia hyödyttävää, kun joku vähän haastaa häntä ajattelemaan tyhjien fraasien ulkopuolelle.
Kiitos asiallisesta kommentista. Tätä voisi jotenkin soveltaa.
Tosin hankaluutena on se, että tämä henkilö ei tule tekemään samoja töitä kuin minä. Hän siis voi intoilla jostain asiasta, koska hän yksinkertaisesti käsittää asiat eri tavoin. Toisekseen hän vaikuttaa tyhmältä, mikä selittää myös sen tietyn itsevarmuuden. Jos ei tiedä tarpeeksi, riittää intoa antaa yksinkertaisestettuja neuvoja. ap
Ideana onkin juuri kuljettaa keskustelua eteen päin niin kauan, että pätijä on "ahdistettu" nurkkaan. Eli aina kun hän antaa jonkin yksinkertaisen toimimattoman neuvon, kerrotaan miksi se ei toimi ja pyydetään jatkoratkaisua. Jossain kohtaa pätijä sitten tajuaa, ettei hän kykene ratkomaan asiaa pätemisellään.
Tässä on myös pelkona se, että tämmöinen suhtautumistapa käy henkilön hauraalle egolle ja hän leimaa minut "vaikeaksi". Ja tää lähtee eteenpäin semmoisena, että kyseessä ei ole työasiat vaan että "en pidä hänestä", että tää menee henkilöihin. Toki tässä on sellaista valta-asetelmaa takana. Mulla on tässä yrityksessä paljon tietoa ja osaamista. Se tuo mulle valtaa suhteessa muihin työntekijöihin ja muutenkin työhön. Olen huomannut, että häntä tuntuu ärsyttävän se. Omasta puolestani hän voi opetella sitten kaikki mun tietämät asiat, jos haluaa (mulla kokemus 10v. ajalta). Siinä tapauksessa hänen kannattaisi vaan nöyrästi opetella.
Ongelma on sekin, että mulla on työpäivinä kädet täynnä töitä. En kaipaa kesken töiden sitä, että joka käänteessä pitäisi selitellä asioita. Saavathan meillä työntekijätkin perehdytyksen, eikä niin, että ihan katsomalla vaan "tietävät" miten asiat menee.
ap
ap
Kyllä tää aika tuskaista on. Henkilö ei tosiaan tee samoja tehtäviä, mutta hänellä on nyt tarve leikkiä johtajaa. Kehittelee jotain omia juttuja ja käy valvomassa, onko niitä tehty tai tehty, kuten hän haluaa. Tosi raskasta, kun meillä kiire ja omatkin työt. Hänen oma odotuksensa on, että työntekijät on hänen jotain alamaisiaan. Ei oikein toimi, kun meillä aika itsenäinen työ, koen vaikeana sen, että pitäisi sovittaa yhteen se, että oikeasti teen eri tehtäviä itsenäisesti ja pitää käyttää omaa harkintaa asioissa. Sit samaan aikaan kun hän astuu huoneeseen, pitäisi olla jonkinlainen marionetti, joka tekee jotain triviaalia, kuten hän haluaa. ap
Kenen leipää syöt sen lauluja laulat. Omistajan puoliso edustaa siinä mielessä omistajaa, että heillä voi olla yhteinen talous, eli myös puoliso on omistajan asemassa. Ja vaikka ei olisi, ei tuollaisessa voi oikein venettä keikuttaa. Toki jos uskallat, voit varovasti tiedustella omistajalta puolison asemaa. Voihan se olla, että tällä on eri mielipide asiasta.
Mutta minusta lähinnä sinun pitää päättää, pystytkö elämään asetelman kanssa, vai et. Jos et, ryhdy etsimään töitä. Jos pystyt, ja haluat, niin jatka siellä.
Tää puoliso siis ei ole aiemmin tehnyt näitä hommia, tulee ulkopuolelta samalla tavalla kuin tämä työntekijäkin.