Lue keskustelun säännöt.
Muuttuiko isovanhemman käytös, kun tuli lisää lapsenlapsia?
11.10.2010 |
Vai olenko minä vain kateellinen? Meillä on molempien sukujemme puolelta ensimmäiset lapsenlapset ja jokin aika sitten, lapsemme saivat serkun. Tämän jälkeen ei sitten enää isovanhempia ole meillä enää näkynyt - ja jos käydään heillä, niin aina tulee paikalle myös tämä suvun nuorin vanhempineen. Ongelma tässä on se, että silloin minusta tuntuu, että vain nuorinta huomioidaan ja meidän lapset jää sivuun. Mitä tekisitte? Olen yrittänyt järjestää yhteistä aikaa meillä niin, että isovanhemmat pystyisivät huomioimaan silloin paremmin meidän lapsiamme, mutta nämäkään tapaamiset eivät oikein tunnu onnistuvan, kun aina on tämä suvun nuorin ja hänen vanhempien toiveet/kyläilyt ensi sijalla.
Muuten ei niin harmittaisi, mutta meidän nuorin lapsemme on vain muutaman kuukauden tätä aivan nuorinta vanhempi, eikä siis ole saanut isovanhempien huomiota tuskin lainkaan.
Kuinka voisin muuttaa tilannetta parempaan suuntaan? Onko vinkkejä?
Kommentit (12)
Eli nyt tuli tasapaino tilanteeseen. Ja ei, en ole katkera siitä, että nuorin saa huomiota - ihan luontevaahan se on itsellekin niin toimia. Mutta se harmittaa, että isovanhempien ja meidän lasten välinen KAHDENKESKINEN aika näyttää olevan (ainakin toistaiseksi) ohi. Tilaisuuksia on yritetty järjestää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sano, että olette helvetin surkeita isovanhempia, koska nyt sinun lapsesi eivät saa kokea sitä, että ovat tärkeimpiä ja ihanimpia. Kiellä isovanhempia tapaamasta muita lapsenlapsiaan ja sano, että jos eivät tottele niin et tule vanhainkotiin katsomaan parin vuoden kuluttua.
Oisko muilla OIKEITA neuvoja tilanteeseen?
Meidän lapsella on kolme vanhempaa serkkua ja ovat aina olleet isovanhemmille tärkeitä. Kun meidän lapsi syntyi kiinnosti se sen verran että sairaalassa käytiin katsomassa. vanhemmat lapsenlapset menevät kaikessa edelle ja heidät kutsutaan kylään tai heillä kyläillään. Meillä eivät ole kyläilleet KERTAAKAAN vaikka asumme serkkujen perheen kanssa lähes vierekkäin. Meille kyllä soittelee ja kyselevät pikaisesti lapsen kuulumisia, mutta sitten aloittavatkin jo kertomaan miten serkut olivat olleet kylässä ja niin ovat kasvaneet ja ihania. :( Onneksi sitten toiselta puolelta isovanhemmille lapsemme on ainoa lapsenlapsi ja nauttii täydestä huomiosta. :)
omat vanhempani ihan selvästi ihailevat/paapovat veljieni poikia. Kurjaa kun on näin, mutta onneksi miehen vahnemmat ovat sitäkin enemmän tekemisissä lastemme kanssa. Kai se on niin että äidit paapovat poikiaan vielä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu sillä erolla, etteivät meidän lapsemme ole koskaan saaneet isovanhemmilta juuri mitään huomiota. Ajattelin, että sellaisia nämä isovanhemmat vaan ovat. Vaan sitten tulikin uusi vauva sukuun. Ja johan se rakkaus heräsi. Jos ollan joskus koko porukalla koossa suosikkilapsenlapsi saa kaiken huomion. Ja jos me käydään kylässä ihan omalla perheellä niin sitten puhutaan koko ajan tästä suosikkilapsenlapsesta.
Aluksi tuntui niin pahalta että suunnittelin todella panevani välit poikki koko isovanhempiin. Kun pari vuotta on nyt mennyt olen jo hieman toipunut. Oikeasti osaan myös olla onnellinen isovanhempien puolesta, kun saavat edes yhdestä lapsenlapsesta itselleen iloa. Ymmärrän, että tämän lapsen vanhemmat ovat heille läheisempiä ja tästä sitten seurasi näin. Anoppi on aina ollut vaivaantunut minun seurassani. Taisi aikanaan suorastaan pelätä hoitaa lapsenlapsiaan, kun odotti kai minun tykkäävän huono jos "väärin" hoitaa. Ehkä. Aina meillä on ollut ystävällisen etäiset välit enkä ole mielestäni antanut koskaan aihetta loukkaantumiseen. Mutta saattaisinpa nyt jäkikäteen jälkiviisaana asetella jotkin sanani toisin.
Kurja myöntää mutta välit ovat entisestään etääntyneet. Eivät meidän lapsemme oikein viihdykään mummolassa, kun ei siellä heihin juuri huomiota tuhlata. Serkkuperheeseen toki pidämme yhteyttä, mutta emme vieraile siellä yhtä aika isovanhempien kanssa.
Anopilla entuudestaan 3 lapsenlasta, pari vuotta nuorempia kuin maidän lapsi. Ei huomoi meidän lasta lainkaan, kieltää lastamme tekemästä asioita, mitä 3 muuta lapsenlasta saavat tehdä.
Anoppi käy meillä kerran vuodessa, eikä halua edes nähdä lastamme, vaikka asuu 60 km päässä ja ajaa usein ohitsemme. Muut 3 lapsenlasta ovat hänelle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmän huomiota kuin jo isommat ja olemassaolevat. Ei sentään mitään totaalihylkäämistä tms sentään, ihan ok, kukin vuorollaan.
kuin pelkästään lasten ikä, jos ei tuon isommasta ikäerosta ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsemme saa viisi kertaa enemmän huomiota kuin samanikäinen serkkunsa, mutta onkin viisi kertaa edustavampi paremmista geeneistä johtuen.
tuppaavat olettamaan, että he ovat lapsineen jotenkin etuoikeutettuja, kun ovat sattuneet ehtimään tekemään lapsenlapsia ensimmäisenä. Mutta sori vaan, kun ne muutkin lapsenlapset on isovanhemmille tärkeitä, vaikka susta olisikin kätevää, että teidän lapset säilyisi ikuisesti ykkössuosikkeina.
Kannattaa oikeesti tarkastella omaa asennetta ja miettiä mitä asioita pitää itsestäänselvyyksinä.