Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä vanhempiani
15.06.2023 |
En tiedä mitä heidän päässään liikkuun, mutta tuntuu etteivöt he ajattele millään tavalla parastani. Olen toislela asteella ja epäillyt itselleni adhd monen vuoden ajan. Koulusta ilman, että otin itse asiaa esille sattumalta oma luokanvalvoja joka on erityisopettaja otti asian minun kanssa esille. Hän ehdotti että jos tuntuu sille ettei pärjää oireiden kanssa hän voi ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan jonka kautta pääsee testeihin. Oireet todella haittaavat elämääni esimerkiksi tuntuu että pää räjähtää kun jatkuvasti tuhat eri asiaa pyörii päässä. Minulle on aiemmin jo tehty hojks suunnitelma. Tähän vanhempani suostuivat pienellä suosittelulla ettei todostukseeni ole tulossa mitään tähtimerkintöjä. Kun otin asian esiin alkoi ensin kieltäminen ja minun ongelmien jatkuva vähättely. Seuraavaksi kun kerroin että haluan hakea asiaan apua ja mennä testeihin niin alkoi kiristys ja uhkailu. Niiden varjolla saivat minut pakotettua menemättä testeihin. Tää asia vaivaa mua ihan hirveesti ja turhauttaa kun en saa hakea itselleni apua. En ymmärrä miten vanhempieni mielestä ei ole minun edukseni saada ongelmiini apua. Tai miten voivat verrata minua omaan isoveljeeni jolla on todettu adhd ja on sieltä pahimmasta ääripäästä. En kuulemma ole ollenkaan kuin hän.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh, taas tätä samaa.
Kuinkakohan paljon täällä vietät aikaa, kun joku pari viikkoa sitten kirjoitin asiasta tänne?
Kesällä näitä asioita ei hoideta, syksyllä menet yksin koululääkärille ja kerrot oireista. Hänellä on lupa pyytää opettajia seuraamaan oppimistasi ja tutkimaan sinun kohdalla asiaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille voi olla vaikeaa myöntää että perheessä on kaksi erityislasta. Jokainen kun taitaa toivoa että oma lapsi on terve. Vanhemmat tarvitsee vaan aikaa ja apua ymmärtää tilanne. Jos saat diagnoosin niin kannattaa ehdottaa vanhemmille myös tukea. Koululääkäri osaa ohjeistaa siihen, sinun ei lapsena tarvitse murehtia liikaa asioita.
Voit hakeutua testeihin koululääkärin kautta itse, edes kertomatta vanhemmillesi.
Muista kuitenkin, että diagnoosi ei sinänsä ole mikään apu, eikä siitä välttämättä seuraa mitään apua. Lääkkeistä on hyötyä vain osalle adhd-ihmisistä ja heillekään se ei ole mikään simsalabim taika, joka auttaa ilman omaa ponnistelua, vaan omaa työtä vaaditaan paljon vanhojen huonojen tottumusten poisopetttelussa ja uusien tilalle hankkimisessa. Lääkkeestä voi olla tässä apua, mutta jotkut myös saavat niistä niin pahoja sivuvaikutuksia, että ovat kokeiltuaan mieluummin ilman. Ja sen kaiken muun työn sinä VOIT tehdä ilman diagnoosiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, tämä on se vanhempi, joka ei halua lapsensa menevän ADHD-testeihin. Hän epäilee, että lapsi on mennyt, ja hänelle ei ole kerrottu.
Se, että pojalla todettiin jotain tuollaista, on ihan hyväksyttävää. Pojat nyt ovat poikia.
Mutta että tyttökin! Se on niin noloa, kun ei oma tytär ole sellainen hienohelmaprinsessa kuin äityli haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, tämä on se vanhempi, joka ei halua lapsensa menevän ADHD-testeihin. Hän epäilee, että lapsi on mennyt, ja hänelle ei ole kerrottu.
Se, että pojalla todettiin jotain tuollaista, on ihan hyväksyttävää. Pojat nyt ovat poikia.
Mutta että tyttökin! Se on niin noloa, kun ei oma tytär ole sellainen hienohelmaprinsessa kuin äityli haluaisi.
Joo ihan olen se teini jota asia huolestuttaa. Mutta vanhempani ovat muutenkin kaikkia mt ongelmia vastaan ja ovat sitä mieltä että nämä ovat vain tekosyy laiskuudelle. Minäkin kuulemma olen vain laiska ja aikaansaamaton mistä olen erimieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on testattu ja tutkittu useamman kerran ala-aste ikäisestä lähtien ja vasta kun oon ollu 30 vuotias on jollain välähtänyt että voisko olla adhd. Nooh ei se siitä mihinkään edennyt.
Olin 34 kun olin taas kattavissa tutkimuksissa jossa tuota adhd:takin tarkasteltiin.
Silloinen psykologi meinas ettei varmaan oo vaikka oli todennut niissä aikaisemmissa testeissäkin olleen vahvoja vitteitä adhd:sta samoin kuin nykyisissä.
Psykologilla oli joku muu diagnoosi mielessä hänen juttujen ja lausunnon perusteella josta oli kovin innostunut.
Lääkäri antoi adhd diagnoosin eikä puhuttu siitä toisesta vaihtoehdosta mitään.
Minulla sattuu olemaan se psykologin ehdottama sairaus myös, mutta sitä ei ks testien perusteella voinut nähdä, eikä noin muutenkaan. Hän oli ainoastaan tulkinnut käytöstäni ja siinäkin metsään.
Vierailija kirjoitti:
Mut on testattu ja tutkittu useamman kerran ala-aste ikäisestä lähtien ja vasta kun oon ollu 30 vuotias on jollain välähtänyt että voisko olla adhd. Nooh ei se siitä mihinkään edennyt.
Olin 34 kun olin taas kattavissa tutkimuksissa jossa tuota adhd:takin tarkasteltiin.
Silloinen psykologi meinas ettei varmaan oo vaikka oli todennut niissä aikaisemmissa testeissäkin olleen vahvoja vitteitä adhd:sta samoin kuin nykyisissä.
Psykologilla oli joku muu diagnoosi mielessä hänen juttujen ja lausunnon perusteella josta oli kovin innostunut.
Lääkäri antoi adhd diagnoosin eikä puhuttu siitä toisesta vaihtoehdosta mitään.
Minulla sattuu olemaan se psykologin ehdottama sairaus myös, mutta sitä ei ks testien perusteella voinut nähdä, eikä noin muutenkaan. Hän oli ainoastaan tulkinnut käytöstäni ja siinäkin metsään.
Joo oon kullut kans näistä huonoista kokemuksista sotealan ammattilaisista juurikin näissä adhd asioissa.
Kuinka monta kertaa sinulle pitää kertoa ettet tarvitse vanhempiesi lupaa mennä testeihin? Yli 10 vuotiaalla lapsella on oikeus salata omat terveystietonsa.