Lue keskustelun säännöt.
Rakkaudesta ruoanlaittoon
14.06.2023 |
Haluaisin herättää keskustelua aiheesta, joka on tuonut mukanaan sekä iloa että pientä haastetta arkeeni. Nimittäin kokkaukseen liittyvät odotukset ja vaimoni suhtautuminen ruoanlaittoon.
Olen aina ollut intohimoinen ruoanlaittaja. Rakastan kokeilla uusia reseptejä, maustaa ruokia luovasti ja nähdä vaivaa saadakseni aikaan maukasta ja ravitsevaa ruokaa. Se on minulle tapa ilmaista luovuuttani ja huolenpitoani läheisiäni kohtaan.
Kuitenkin, vaikka teen parhaani luodakseni herkullisia aterioita vaimolleni, hänellä on taipumus antaa jatkuvaa palautetta ja ilmoittaa, että ruokani ei vastaa hänen odotuksiaan. Olen yrittänyt kysyä häneltä, mitä tarkalleen ottaen hän toivoo aterioilta, mutta vastaukset ovat usein epämääräisiä tai vaihtelevia.
Tämä on aiheuttanut minulle pientä turhautumista ja itsetunnon kolhuja. Vaikka tiedän, että ruoanlaittoon liittyvät maut ja mieltymykset voivat vaihdella, haluaisin, että vaimoni olisi avoimempi keskustelemaan asiasta ja tarjoamaan rakentavaa palautetta.
Rakastan vaimoani syvästi ja arvostan hänen rehellisyyttään. Emme anna ruoanlaittoon liittyvien mielipide-erojen varjostaa suhdettamme, vaan pyrimme yhdessä löytämään tasapainon ja nauttimaan yhteisistä hetkistä ruokapöydän ääressä.
Haluan kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta. Miten olette käsitelleet vastaavia tilanteita? Onko teillä vinkkejä avoimempaan kommunikaatioon ruoanlaiton suhteen? Kaikki kommentit ja ajatukset ovat tervetulleita!
Kommentit (12)
Tee itsellesi hyvää ruokaa ja anna eukon tilata itselleen Mäkkäristä bursa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee itsellesi hyvää ruokaa ja anna eukon tilata itselleen Mäkkäristä bursa.
Bursa?
Mie rakastan, hiljalleen kypsytettyä lihaa. Valkosipulin ja sipulin kanssa kypsennettyä. Ehkä juurikin suolalla ja musta- (ei missään nimessä maustepippurilla) maustettuna
Itsellä oli sama ongelma erään ex naispuolison kanssa ja ikinä ei saanut kunnon vastausta. Ehdotin myös yhdessä kokkailu ja sekään ei saanut juuta tai jaata. Eiköhän kyseessä ole siitä vähättelystä? Ja nyt sata naista kommentoi että olen väärässä ja itse olen narsisti sekä vähättelijä.
Luonnekysymys. Mulla oli poikaystävänä aivan fantastinen amatöörikokki. Mä toimin apulaisena. Pesin, kuorin ja pilkoin. Ja opin paljon! Ateriat oli ikimuistoisia ruokajuhlia, useimmiten ystävien kanssa. Ikävä, että vaimosi ei osaa arvostaa kokkiharrastustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tee ruokaa itsellesi ja niille joille kelpaa. Ei kannata tehdä asioista sen vaikeampia kuin niiden tarvitsee olla.
Ap:n vaimo ei ymmärrä hyvän ruoan päälle mitään. Turha hänen kanssaan on keskustella kun on junttikulinaristi jolle maistuu einekset ja burgerit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mie rakastan, hiljalleen kypsytettyä lihaa. Valkosipulin ja sipulin kanssa kypsennettyä. Ehkä juurikin suolalla ja musta- (ei missään nimessä maustepippurilla) maustettuna
Lisäisin yrttejä pari kourallista joukkoon. Muuten hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli sama ongelma erään ex naispuolison kanssa ja ikinä ei saanut kunnon vastausta. Ehdotin myös yhdessä kokkailu ja sekään ei saanut juuta tai jaata. Eiköhän kyseessä ole siitä vähättelystä? Ja nyt sata naista kommentoi että olen väärässä ja itse olen narsisti sekä vähättelijä.
Paljon on naisia nykyään joita ei tippaakaan ruoat ja niiden valmistus kiinnosta. Ei osata edes pari munaa paistaa tai keittoja tehdä. Ei kiinnosta, ei viitsi. Vähättelystä en tiedä, olisiko sitä. Itse arvostan miehiä ja naisia jotka osaavat laittaa hyvää ruokaa, kotiruokaa tai joskus parempaakin, ja joilla on halua kokeilla uusia reseptejä tai jalostaa vain ihan tavallisia kotiruokia uusilla ideoilla, mausteilla tai yrteillä yms. Mikään ruoka muuten ei onnistu jos ei tippaakaan kiinnosta ruoanlaitto vaan se on väkinäistä ja pakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys. Mulla oli poikaystävänä aivan fantastinen amatöörikokki. Mä toimin apulaisena. Pesin, kuorin ja pilkoin. Ja opin paljon! Ateriat oli ikimuistoisia ruokajuhlia, useimmiten ystävien kanssa. Ikävä, että vaimosi ei osaa arvostaa kokkiharrastustasi.
Sinulla oli? Ja sinä olit mä? Kaiikki menneessä muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli sama ongelma erään ex naispuolison kanssa ja ikinä ei saanut kunnon vastausta. Ehdotin myös yhdessä kokkailu ja sekään ei saanut juuta tai jaata. Eiköhän kyseessä ole siitä vähättelystä? Ja nyt sata naista kommentoi että olen väärässä ja itse olen narsisti sekä vähättelijä.
Paljon on naisia nykyään joita ei tippaakaan ruoat ja niiden valmistus kiinnosta. Ei osata edes pari munaa paistaa tai keittoja tehdä. Ei kiinnosta, ei viitsi. Vähättelystä en tiedä, olisiko sitä. Itse arvostan miehiä ja naisia jotka osaavat laittaa hyvää ruokaa, kotiruokaa tai joskus parempaakin, ja joilla on halua kokeilla uusia reseptejä tai jalostaa vain ihan tavallisia kotiruokia uusilla ideoilla, mausteilla tai yrteillä yms. Mikään ruoka muuten ei onnistu jos ei tippaakaan kiinnosta ruoanlaitto vaan se on väkinäistä ja pakkoa.
Kuullostat vähän katkeralle?
Blääh