Minkälainen avioehto teillä naimisissa olevilla on?

Meillä on poissulkeva ehto. Molemmilla on omaisuutta kohtalaisesti niin se oli järkevä vaihtoehto.

Kuoleman sattuessa molemmilla on testamentit, niissä pidetään huoli että jäljelle jäävä saa vanhana hankittua mitä palveluita ikinä haluaakaan/tarviikaan. Jotain menee sukulaisille ja hyväntekeväisyyteen myös.

Meillä on sellainen, että avioeron sattuessa en saa osuutta miehen perintömökistä. Muuten meillä ei ollut mitään omaisuutta kun mentiin naimisiin nuorina, joten ei ole avioehtoakaan kuin tuon mökin osalta.

Ei minkäänlaista. Kaksi perseaukista meni pari vuosikymmentä sitten naimisiin. Ei tullut silloin mieleen perinnöt, joten kyllä suosittelen että jos joskus on sellaisia odotettavissa, niin tehkää se avioehto.

Perinnöistä on puhuttu, että kumpikin pitää omansa, jos sukset menisi ristiin. Yhteiset (talo ja mökki) jaetaan puoliksi. Uskoakseni nämä puheet pitää, mies on hyvin suoraselkäinen. Toivotaan ainakin. 

Äiti ja isäni teki kuitenkin testamentin, ettei lasten puolisoilla ole oikeutta perintöön tai sen sijalle tulleeseen omaisuuteen. Äidilläni on aika lailla rahaa, koska peri ainoana lapsena omat vanhempansa. Itse aion tehdä samanlaisen.  

Appiukko ei tehnyt mitään ja persaukisena käytännössä kuoli. Jäi yksi melko lailla arvoton kuivanmaan mökki, enkä aio siitä itselleni mitään vaatia, ei se ole mun tienaama. Jää lastemme niskoille....

Anoppi on hengissä ja toivottavasti elää pitkään/myy mökkinsä ennen sitä, en halua hänenkin mökkiään saada tässä siivottavaksi...kyllä kolme torppaa tässä riittää jo....

Isänperintöä mulla on siskoni kanssa saamatta n. X0.000 euroa, äiti asuu siinä...

Ei minkäänlaista. Parikymppisinä mentiin kimppaan, eikä kummallakaan ollut kuin tuulen huuhtoma pe*se..

Nyt on oma talo, firma, pari autoa ja matkailuauto, lapsiakin suht monta.

Yhdessä oltu 35 vuotta, naimisissa 34.

Lähtökohtaisesti sellainen, että jos mies haluaa eroa niin lapset ja koko miehen varallisuus jää minulle. Jos itse haluan eroa, niin lapset jää minulle ja mies maksaa miljoonan euron kärsimyskorvauksen sekä 5.000 euroa kuukaudessa seuraavan 20 vuoden ajan.

Yksinkertainen poissulkeva avioehto, niin eron kuin kuolemankin kohdatessa. Teimme sen vasta eläkeiän kynnyksellä yli 30 avioliittovuoden jälkeen. Minulla on lapsi edellisestä elämästäni, kutakuinkin kaikki omaisuus on vaimon ja yhteinen lapsemme perii kaiken. Jos vaimo lähtee ensin, joko eron tai kuoleman kautta, niin pärjään hyvin loppuikäni eläkkeelläni.

Ei minkäänlaista. Oltiin täysin persaukisia naimisiin mentäessä ja kaikki mitä sen jälkeen on tehty, on yhdessä ansaittu. Vuorotellen on kumpainenkin joustanut, että toinen on voinut tavoitella uraunelmiaan kun tilaisuus on tullut. Yhdessä on isot taloudelliset päätökset tehty, ja yhdessä on sovittu perhettä perustaessa, kumpi on milloinkin lapsen kanssa kotona ja kumpi etenee uralla.

Jos se ero joskus tulee, oli sen hetkinen tilanne mikä tahansa niin kyllä se puoliksi on tarkoitettu menevän.

Jos sen jälkeen tulisi vielä uusi avioliitto, niin ehdottomasti täysin avio-oikeuden poissulkeva avioehto, koska uusi kumppani ei olisi pistänyt tikkuakaan ristiin minun varallisuuteni eteen enkä minä hänen ja perillispiirikin olisi eri.

Ei minkäänlaista.

0 on käytännössä lähdetty 27v sitten ja kaikki omaisuus yhteistä 50/50.

Ei ole meilläkään avioehtoa, kun ei ollut mitään omaisuuttakaan naimisiin mennessä, eikä tiedossa perintöjä.

Päätettiin olla menemättä naimisiin, eli omaisuus on omaa eikä sitä jaeta.

Ei minkäänlaista. Nuorena menty yhteen ja elämä rakennettu yhdessä.

Ei ole sellaisia määriä omaisuutta, että niitä tarvitsisi ehdoilla suojella. Suurin osa omaisuudesta on yhteistä eli menisi jakoon ehdoista huolimatta.