Tehkää lapset vanhoina

Aaltoja ja aplodeja sinulle! Onneksi tästä vanhasta äidistä ei synnyttäminen tehnyt pyhimystä, vaan olen ihan kuolevaisten kirjoissa edelleen :)

Miten määrittelet vanhat vanhemmat, yli 45 v.? Itse mietin tässä vielä ennen ensimmäistäkään lasta ja jo 33-vuotiaana, että kuinka ihmeessä ehdin luomaan uraa hulluna parin lapsen kanssa n. viiden vuoden sisällä. Ei tunnu aivan kovin ihanalta, kun huomaa, että ei ole turnauskestävyys yövalvomisten kanssa enää yhtään samaa kuin joskus 10 vuotta sitten... ;)

ja saanut lapseni 32- ja 35-vuotiaana, enkä kyllä selviä mistään helpommalla. Tarhaan joutuvat alle 2-vuotiaina, kun talous ei kestä. Hartaasti toivottuja toki ovat enkä esim. itse harrasta tai käy kaveri-illoissa kuin pari kertaa vuodessa, mutta yövalvomiset eivät suju helposti ja sitä omaa äitiyttään myös kyseenalaistaa helpommin.



Nuoret äidit ottavat asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, me vanhemmat äidit pähkäilemme, onko tekemisemme varmasti lapsen parasta ja yritämme turhaan nostaa lasta myös jalustalle. Se on pienelle aikamoinen taakka. Ihailen nuorten äitien kykyä ottaa lapsi perheenjäseneksi mutkattomasti omana itsenään ilman että jokaisen inahduksen täytyy olla merkki jostain vakavasta puutteesta perushoidossa... :)



Toisaalta omana vahvuutenani pidän sitä, että tämä pikkulapsivaihe on toivottu enkä yritä siitä luistella helpolla pois tai toivo, että se sujuisi nopeasti ohi. Ei ole tarve tehdä uraa, ei nähdä kavereita, bilettää tai mitään muutakaan. Mutta tuo talous tosiaan on iästä huolimatta heikko...

ilmeisesti ajatteli hankkia lapset vasta eläkkeellä. ei ole kiire ei, paitsi hautaan seuraavaksi.

Ei tarvii miettiä unikouluja, lapsen nukkuttamista omassa sängyssään, tarhaamista aikaisin tai muutakaan ei lapselle sopivaa. Vanhalla vanhemmalla on aikaa lapselle, ei ole kiire, van ymmärrys siitä, että lapsi on ainutkertainen ja arvokas aarre.

t. 22-vuotiaana ekan kerran äidiksi tullut (viimeisen kerran 37-vuotiaana)

Kiitos oikeasti kauniista sanoistasi nuoria äitejä kohtaan.

Tuntuu, että nykyään ei saa kuin lokaa niskaan, kun on vähänkään nuorempi äiti.



Ja aloittaja: Minä olen nuori äiti, enkä ole ajatellut unikouluja yms. Olen ollut kotona lasten kanssa ja edennyt kaikessa omaan tahtiinsa eikä todellakaan ole kiire minnekkään.



T: 22v äiti kera 3v:n ja 1,5v:n pojan

jfyi, jos et sitä tiennyt

ja voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, että näin on.

Ilman nykyistä elämänkokemustani ja ikäni tuomaa viisautta en voisi näin sanoa.

Näin se vain on.



Eri keskustelu on sitten sille, kannattaako lapsia tehdä 40+, mutta siitä ei ollutkaan kysymys!

Me mummoäidit emme myöskään hötkyile baareihin, tai hoidat lapsia isovanhemmilla. Tai elä yhteiskunnan tuilla. Ja tiedän, että tästä hyvästä nyt tulee turpiin tällä palstalla. Go ahead.