Millainen anoppi teillä on/oli?

Minulla on ok anoppi. Tullaan toimeen ja ihana mummu lapselle.

Oli. Luuli olevansa kaikkitietävä , tuli meille lupaa kysymättä, alkoi siivoamaan ja pesemään pyykkiä kysymättä lupaa, arvosteli kotiamme ja tapaani hoitaa kotia. Hänen mielestään en olisi saanut käyttää roskapusseiksi tyhjiä WC paperipusseja, olisi pitänyt käyttää valkoisia rullapusseja. Ostin kuulemma väärän merkkistä WC paperia, vain Emboa olisi pitänyt ostaa.

Kun poikansa petti minua, lastenlastensa äitiä, useita kertoja, anoppi oli hiljaa. Ei koskaan pahoitellut poikansa käytöstä. Ei koskaan osoittanut myötätuntoa minua kohtaan. Ei koskaan nuhdellut poikaansa toistuvista naisseikkailuista.

On siis ex anoppi. En ole sen kanssa enää tekemisissä. Hän oli anoppini 25 vuoden ajan.

En tiedä koska hän kuoli jo 10 vuotta ennen kuin aloin olla mieheni kanssa.

Sinänsä sääli etten koskaan tavannut häntä koska hän olisi ollut ainoa ihminen joka olisi osannut kertoa mieheni lapsuudesta. Siis sellaisia tarinoita varhaislapsuudesta joita mieheni ei itse muista.

Appiukko on kyllä elossa mutta on sellainen puhumaton jörrikkä etten yritä edes kysyä häneltä mitään tuollaista.

Oli mukava anoppi niin kauan, kun olimme yhdessä poikansa kanssa. Käytiin anopin kanssa mm. ulkomaan reissuilla kahdestaan ja porukassa ja tuntui enemmän ystävältä kuin anopilta. Eron jälkeen olemme tavanneet kerran, tervehti ja vältteli sitten loppuajan, eikä puhunut minulle mitään. En ymmärrä tuollaista käytöstä, ilmeisesti ero otti hänellä aika koville.

Raskas....

Räväkkä.

Antelias, hellä ihminen. Lähti turhan nuorena, vain 65-vuotiaana.

Hyvä anoppi on edelleen. Anoppi otti minut vastaan kuin uuden tyttären perheeseen. Tapaamme harvoin, mutta soittelemme useammin. Molemmilla on terveyshuolia, joten tapaamiset on sen takia harvassa. Olemme tunteneet pian 30 vuotta. Nuorempana hän oli apuna lapsen hoidossa, mutta ei koskaan tupannut apuun ilman, että asiasta oli erikseen sovittu. Arvostin tätä silloin kovasti. Hänellä on vahva luonne ja mielipiteet, pohjalainen kun on. Onneksi arvomme ovat kuitenkin kohdanneet melko hyvin, eikä suuria törmäyksiä ole tapahtunut. Miehellä on välillä enemmän hankaluuksia äitinsä kanssa. Sekin johtuu varmaan enemmän  siitä, että äiti kaipaa vanhemmiten enemmän apua ja miehellä on vaikea sopeutua äidin vanhenemiseen.

Nyt kun poikamme on löytänyt oman elämänsä valitun, koitan ottaa oppia anopista ja kohdella poikamme avopuolisoa samalla tavoin kuin minua on kohdeltu. Toistaiseksi uskon onnistuneeni, olemme  saaneet perheeseen aivan ihanan perheenjäsenen. 

70-vuotias nainen.

Aluksi anoppinj oli neljä vuotta kiltti minulle ja oikein mukava. Sitten kun muutimme mieheni kanssa kauemmas toiselle paikkakunnalle, alkoi v*ttuilu ja minun nälvimiseni. Anoppi oli nimittäin päättänyt omassa mielessään, että tulisimme mieheni kanssa jatkamaan sukutilaa ja veti herneet sitten kunnolla nenään kun kehdattiin muuttaa muualle eikä jääty pienelle paikkakunnalle ilman työpaikkaa, vaikka olimme hyvissä ajoin kertoneet hänelle suunnitelmistamme. Ei kiinnosta enää olla tekemisissä, paljon parempi on ilman, kun ei jatkuvasti tarvitse omaa mieltänsä pahoittaa nälvimisestä.

Tavallinen, hiljainen ja hillitty maalaisnainen. Neuvoi kun kysyin, mutta koskaan ei tuputtanut tietojaan eikä pahastunut jos tein asiat omien tapojeni mukaan.

Ei ole pahaa sanottavaa anopista. Hyvä tyyppi.

Mulla oli puuhakas, nauravainen, ihana anoppi. Olin tervetullut ja hän näytti sen aina. Muistisairaus vei turhan nuorena. Kaipaan häntä edelleen toisinaan.

Ilkeä ja negatiivinen. Haluaa vaan yleisöä jolle päästä puhumaan pahaa muista. Pitää omia poikiaan aivan ylivertaisina ja etsii vertauksia miten kaikki muut ovat huonompia kuin hänen poikansa. Säälii kyllä poikiaan kun ovat puolisoihinsa joutuneet tyytymään, kyllähän kaikki mieluiten äidin luona edelleen asuisivat.

Aivan ihana, hän on myös yksi läheisimmistä ystävistäni.

Anopin mielestä hänen poikansa ei ole lapsemme isä. Kertoo varmaan ihan täysin, millainen anoppi on ihmisenä.

Mulla on todella kiva anoppi. 🤗 En voisi mukavampaa toivoakaan.

Suuren pankin johtotehtävissä oleva sivistynyt uranainen. Oli vaikeasti sairas jo kun tavattiin ja kuoli ennen kuin meidän lapsemme syntyivät. Jälkeensä jätti muhkean perinnön pesämunaksemme.

Epämiellyttävä, puolueellinen ja asenteellinen ihminen. Jäimme tahattomasti lapsettomiksi, joten anopin arvoasteikolla ollaan pohjasakkaa, kun taas se lapsia saanut pari on maailman napa. Hän varmaan toisen poikansa olemassaolon unohtaisi mieluiten kokonaan jos voisi.