Miten selvitä kun elämä on täynnä vastoinkäymisiä?

Mitään yhtä suurta ratkaisua ei ole olemassa, vaan useita pieniä, jotka vaikuttavat samansuuntaisesti. Kyky nauttia pienistä asioista elämässä on tärkeä, koska niiden avulla saa hengähdystaukoa murheista. Ei syöpäsairaskaan koko ajan jaksa miettiä vain sairautta, vaan kun elämälle asetetaan takaraja, viimeistään silloin ihminen monesti oppii ottamaan hyvistä hetkistä kiinni. 

Elämä on.

Valitettavasti useimmilla meistä on samoja ongelmia, jopa enemmänkin. Kyse on enemmän siitä osaako nähdä pienet hengähdystauot vaikeuksien välillä positiivisina kokemuksina vai ohittaako ne ja ajattelee että elämä on samaa mustaa mössöä. Ja miten jaksaa luottaa siihen että jonain päivänä on pakko olla helpompaa. 

Itse olisin varmaan narun jatkona ollut jo vuosia sitten jos olisin edes ajatellut että paskan määrä on aina vakio ja ettemme koskaan tule selviämään ongelmistamme. Onneksi mieheni on ikipositiivinen, ei koskaan syyllistä eikä märehdi asioita ja aina muistuttaa että sentään on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä. 

Nyt, kun itse olen jo tk eläkkeellä ja monisairas elämä alkaa olemaan kohtalaisen kivaa. Silti muistelen vuosia taaksepäin iloiten siitä että on lapset ja olemme saaneet kokea paljon kaikenlaista mikä on vain vahvistanut minua ja meitä. 

Takana perus rahahuolien ja vanhempien kuolemien lisäksi 4 keskenmenoa, 1 vakavasti sairas lapsi, 6v oikeudenkäynti talosta, toinen asuntokaupasta missä menetimme n 50 000€, oma sairastuminen, taistelu eläkkeestä 6v jne jne. 

Ei se "mene lenkille" ole niin huono ehdotus. Mulle taivas ja pelastus on ollut mustikkametsä, oma puutarha ja lähijärvi missä käyn uimassa kesäaamuina ennenkuin "maailma herää" ja usein talvellakin. Aivot nollille ja nautin vaan. Sellaisina hetkinä en ole köyhä enkä kipeä. 

Vinkki: Keskity vähemmän itseesi.