Elämässä epäonnistumisen tunne

Olen lähes kolmekymppinen nainen ja tunnen aika ajoin epäonnistuneeni elämässä. Mielenterveyden kanssa on reistannut kymmenen vuotta, ahdistusta lähinnä. Tämän takia koen osa-aikatyöt mielekkäämmäksi, pelkään kamalasti totaalista väsymistä. Tämä aiheuttaa alemmuudentunnetta muihin.
Minulla on korkeakoulututkinto, jonka hommiin on hankala päästä. Olen tehnyt viitisen vuotta muun alan hommia, aina saa olla selittämässä miksi en ole oman alan hommissa. Koulutuksesta oli hyötyä, mutta tosiaan hankala päästä töihin.
Mielenterveysongelmien lisäksi huolehdin hieman vanhemmistani, tämä syö omaa jaksamista ehkä jotenkin.
Tekisi mieli opiskella vielä jotain millä saisi mielekästä työtä (en ole kranttu vaan haluan oikeasti tehdä edes jotain työtä) mutta olen kohta 30. Lisäksi kiitos osa-aikaisten töiden vähenemisen olen muuttanut vanhemmilleni (pää ei kestänyt hyvin kaikkia muutoksia töiden vähenemisen takia), en omista paljoa mitään ja olen sinkku. Joten minulla ei ole oikein mitään, paitsi ehkä vapaus. Olisiko edes jotain lohdun sanoja ? :(

Tiedän että nämä eivät ole isoja ongelmia isommassa mittakaavassa, monilla menee huonommin kyllä. Nämä ovat lähinnä henkilökohtaisia ongelmia