Miten kestätte olla lapsen kanssa kotona?
Mulla on alle kaksi vuotias lapsi enkä yhtään pidä siitä, että joudun olemaan hänen kanssaan pitkiä aikoja kahdestaan. Rakastan häntä enemmän kuin mitään ja hän on ihana veijari, mutta mä en kestä sitä, etten itse saa tehtyä mitään. Yhdessä puuhailu on hauskaa, mutta minua kyllästyttää, kun hän "leikkii yksin". Eli toisin sanoen hän leikkii ja itse kuvittelen saavani tehdä jotain, mutta jos teen ihan mitä tahansa muuta kuin istun/seison vieressä kädet tyhjinä, niin mun viihde tullaan repimään kädestä ja mut haetaan takaisin siihen seisomaan. Tuntuu, että usein vaan tuijotan zombina tyhjyyteen ja toivon kärsimyksen loppuvan. Tilanne tuntuu tosi pahalta ja mulla on olo, että olen huono äiti. Kohtalontovereita tai vinkkejä?
Kommentit (15)
Nykyvavanhempien ongelma, lapsesi ei päätä mitä sinä teet, kasvatat itsellesi ongelmaa siellä kotona.
Älä anna lapsen pompotella itseäsi. 2-vuotias ei ole mikään vauva eikä mene rikki siitä vaikka et seisoisikaan hänen vieressään.
Toki se tietää konfliktia lapsen kanssa jos lopetat häneltä tämän "palvelun", mutta sille nyt ei voi mitään. Se konflikti kestää aikansa ja loppuu, kun lapselle menee jakeluun, että hän ei voi saada tahtoaan läpi.
Menin töihin kun lapsi oli 9 kuukautta ja mies jäi vuorostaan kotiin.
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukea
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukea
Joillekin tuo riittää. Mutta ei kaikille. Aikuisen aivot eivät saa riittävästi haastetta, kun päivät toistavat samaa kaavaa ja tuntee olevansa kuin zombi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukeaJoillekin tuo riittää. Mutta ei kaikille. Aikuisen aivot eivät saa riittävästi haastetta, kun päivät toistavat samaa kaavaa ja tuntee olevansa kuin zombi.
Mikä estä joka päivä aamusta mennä lastenleikki puiston ,missä muita äitejä ja pieniä lapsia? Vuorvaikutusta ym? Ei kiinnosta kun joutu olemaan ulkona lapsen kanssa,sepä se.
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukea
No eihän tää auta ap:ta tekemään niitä omia asioitaan. Auttaisi, jos sysäisi lapsensa sen toisen aikuisen hoitoon. Nythän ap on jumissa pitämässä seuraa sille toiselle aikuiselle.
Kokeile, voitteko olla samassa huoneessa ja puuhata kumpikin omaa juttua. Ei tilanteenne ikuisesti kestä. Lapsi kehittyy ja kasvaa, puuhat muuttuvat.
Olin kotiäitinä kuusi vuotta. Käytiin kaksi kertaa viikossa mll:n perhekahvilassa ja kerran seurakunnan perhekerhossa. Esikoisen kanssa käytiin muskarissakin. Ulkoiltiin joka päivä.
Mikset ole töissä? Lapsi päiväkotiin ja sinä töihin. Molemmat saa mitä haluaa. Lapsi seuraa ja sinä järkevää tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukeaJoillekin tuo riittää. Mutta ei kaikille. Aikuisen aivot eivät saa riittävästi haastetta, kun päivät toistavat samaa kaavaa ja tuntee olevansa kuin zombi.
Mikä estä joka päivä aamusta mennä lastenleikki puiston ,missä muita äitejä ja pieniä lapsia? Vuorvaikutusta ym? Ei kiinnosta kun joutu olemaan ulkona lapsen kanssa,sepä se.
Eihän tässä mitään estettä olekaan. Fakta nyt on, että kaikki äidit eivät nauti siitä, että ainoa kontakti on toiset äidit lastensa kanssa, tapahtui tämä sitten kotona tai leikkipuistossa.
Nykyään jokin kummallinen ajatus että aikuisen pitäisi koko ajan olla vieressä ja tuijottaa, mitä lapsi tekee. Siis seurata katseella koko ajan. Itseä helpotti kun lopetin tämän. Päätin että nyt teen tämän ja tämän asian. Aikuisella on aikuisten asiat ja ne pitää hoitaa. Kukaan ei ole olemassa pelkästään toista ihmistä varten.
Mä olen jo töissä ja viikonloppuaamuisin mennään harrastukseen tai ulos. Poika on ollut psri kuukautta tarhassa ja viihtyy hyvin. Eli tilanne on hyvä, mutta musta tuntuu, että tää kauhu jäi päälle kotiäitiajasta, joka tunti vaikealta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkitreffit!
Tutustu alueesi muihin samaikäisten vanhempiin
-> pulkkamäessä, perhekerhossa, hiekkalaatikolla, facebookin mammoissa ym
Pyydä teille kylään toinen aikuinen lapsensa kanssa.
Lapset leikkii yhessä ja te aikuiset voitte istua yhdessä ja juoda kahvia.
Molemmat lapset saa ikätasoista seuraa ja te aikuiset vertaistukeaJoillekin tuo riittää. Mutta ei kaikille. Aikuisen aivot eivät saa riittävästi haastetta, kun päivät toistavat samaa kaavaa ja tuntee olevansa kuin zombi.
Mikä estä joka päivä aamusta mennä lastenleikki puiston ,missä muita äitejä ja pieniä lapsia? Vuorvaikutusta ym? Ei kiinnosta kun joutu olemaan ulkona lapsen kanssa,sepä se.
Sen estää se ettei siellä puistossa ole ketään. Kaikki ei asu kaupungissa.
Minulla oli sama olo. Menin töihin ja ongelma ratkesi.