Olen muuttamassa ja olen kauhuissani siitä, jos en viihdykään uudessa asunnossa - miten suhtautua?

Mun neuvo on se että asut siellä sen 12kk ja muutat pois.

Tai muutat pois aiemmin ja maksat sen sanktion.

Eipä tuota enää kannata miettiä. Keskityt hyviin puoliin, etkä murehdi liikoja. Vuosi on lyhyt aika.

Jos niin käy että et viihdy asunnossa ja saisit unelmakämpän, niin kysy  ajoissa voiko vuokrasopimuksen purkaa.  Jos se ei onnistu, niin kysy voitko ottaa alivuokralaisen joka jatkaa asumista kun vuokrasopimusta sinun jälkeen.

Ja yritin siis viimeisen päälle etsiä sellaista asuntoa, joka täyttäisi mahdollisimman monia kriteerejä. Kaikkea ei vain voi saada jos ei nyt aivan käsittämättömiä vuokria halua/kykene maksamaan. Nyt pelottaa ihan hitosti, että päätinkö oikein.

Sopeutumiskykykin auttaa ymmärtämään, että "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

Vierailija kirjoitti:

Sopeutumiskykykin auttaa ymmärtämään, että "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

Niin kai. Vietän vain niin paljon aikaa kotona etätöiden takia että pelottaa jos asunto ahdistaa liikaa. Muuttoonkin kun kuitenkin menee rahaa.

Iso muutos on aina hermostuttavaa. Itsekin jännitin muuttoa, kun asun ensi kertaa vuosiin yksin. Mutta olenkin viihtynyt ihan hyvin ja selvinnyt paljosta, mihin ennen tarvitsin mieheltä apua.

Kestää vähän aikaa, ennen kuin alkaa tuntea olevansa kotona uudessa asunnossa. Älä mene paniikkiin, jos ensi alkuun on vaikeaa. Kukaan muu kuin miljonääri ei voi ostaa kaikki unelmat täyttävää kämppää, joten lähes kaikki olemme tehneet jotain kompromisseja asumisen suhteen.

Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa.

Näin boomerina sanoisin, että vuosi on aika lyhyt aika haikailla sen unelmakämpän perään. Vaikka näyttäisikin löytyneen, aina tulee uusia.

Kuulehan, sitten kun sulla on sadan neliön koti josta et pääse eroon millään kun kukaan ei tällaisena aikana halua ostaa etkä itse halua polkuhintaan myydä - niin tällöin tiedät millaista on asua asunnossa jossa ei viihdy ja jonka velkaan ja vastikkeisiin ei ole edes rahaa, eikä tiedä koska eroon pääsee.

Ottaisin vaikka koirankopin jos tietäisin että pääsen siitä 12kk päästä eroon.

Mulla ainakin on auttanut tieto siitä, että kyseessä on väliaikainen ratkaisu. En tule asumaan tässä kämpässäni loppuelämääni, joten kestän kyllä. 

Tavoitteenani on, että seuraava asuntoni on unelma-asuntoni. Niin kauan olen tässä nykyisessä kunnes tulee vastaan täydellinen, mihinkään vähempään en enää tyydy.

Anna itsellesi aikaa, älä panikoi. Kyllä sitä pikkuhiljaa sopeutuu. Et ole vankilaan menossa!

Mun neuvo on et alat villiksi.

Allekirjoitit sopimuksen eli olet tehnyt päätöksen. Keneltäkään ei onnistu aina tehdä 100% varma paras päätös! Nyt kantsii keskittyä positiivisiin asioihin. Yleensä ihminen sopeutuu uusiin olosuhteisiin!

Kaikkeen tottuu. Itsekin muutin pienempään ja ns. kuppaisempaan asuntoon mutta ei se kauaa häirinnyt.