Luin tuon ketjun punktiota epäröivästä äidistä.
Monessa muussakin tilanteessa tulee esiin tuo: "Minä en jaksaisi vammaisen lapsen kanssa". Miten ihmeessä uskaltaa alkaa lapsentekoon, jos noin ajattelee? Mitä sitten tehdään, jos tulee vammainen lapsi? Hyvin vähän kuitenkin vastasyntyneitä tai vähän isompia vauvoja annetaan pois vammaisuuden takia. Aletaanko tosiaan sitten kuitenkin jaksaa?
Kommentit (3)
Sitten pärjätään joskin usein viimeisillä voimilla.
Koko perhe voi huomattavasti huonommin kuin jos perheessä olisi vain terveitä lapsia. Vanhempien parisuhde saattaa ruveta tuon viimeisillä voimilla jaksamisen vuoksi rakoilemaan, lapset oirehtivat vanhempiensa jaksamisen puutetta, pahimmillaan vanhemmat eroavat ja katkeroituvat toisiaan kohtaan. Perhe hajoaa ja lapset kärsivät.
Loppujan lopuksihan se äiti kyllä siinä mielessä jaksaa että ei anna lasta pois mutta kovan hinnan hän siitä maksaa.
kun aloin ododttaa kuopusta, trakoitus ei ollut enää raskautua ja ehkäisy oli käytössä, mutta niin tapahtui kuitenkin. Mietin vauvan kanssa olemista paljon ja omaa jaksamistani ja ikääni. ajattelin että jos lapsi olisi kovin sairas, kuinka jaksaisin häntä hoitaa yötä päivää. Sairaus kun ei poistu kuten koliikki. Päädyin tutkimuksiin ja tein ratkaisuni pidänkö lapsen, niiden perusteella. Se oli minun ratkaisuni ja kkun sen tein oli helpompi olla. Vanhempien lasten kohdalla en usko että olisin toiminut samoin.
Kun vauva syntyy, on tilanne jo eri, vauvaan pakahtuu, haluaa hänen voivan hyvin, ja kuten tiedät, voimia löytyykin sitten jo ihan eritapaan kuin olisi itse luullut.