Vanhemmat alkoholisteja. Elämä on mennyt huonosti, etten jaksa enää elää.

myöhemmästä*

Ap

Ainakin olet tehnyt paljon havaintoja itsestäsi ja elämästäsi tähän mennessä. Minua on auttanut terapia ja muutkin keskustelut toisten ihmisten kanssa. Toivon Sinulle jaksamista jatkaa matkaa ja odottaa hyviä asioita tulevan vastaasi. Siunausta elämääsi

Sinulla on vielä mahdollisuuksia, kunhan et hakeudu hoitoalalle. Itsellä myös vaikea tausta, mutta hoitoalalla minut tuhottiin täysin. 

Voi ap, olen kovin pahoillani kaikesta siitä, mitä olet joutunut kestämään. Meitä on paljon muitakin, jotka ovat samassa veneessä. Et ole yksin. Olisiko sinun mahdollista mennä juttelemaan näistä asioista jollekulle? Muista, että kaltoinkohtelijoiden kyvyttömyys nähdä sinun arvosi, ei vaikuta sinun arvoosi mitenkään. Olet rakas, arvokas ihminen, jonka on mahdollista elää parempaa ja hyvää elämää, kunhan saat siihen apua. Tiedän monia, jotka ovat saaneet, ja elämä on alkanut mennä parempaan suuntaan.

Mikä estää sinua ravistautumasta irti vanhempiesi vaikutuspiiristä ja rakentamasta uutta omannäköistäsi elämää? Olet analysoinut tilanteen ja se on jo ensimmäinen askel kohti parempaa huomista.

Jos nyt haluan olla rehellinen niin oikeasti käytän aika paljon värikynää aloituksessa. Toki ongelmat ovat tosia mutta se ei ole totta, että olisin täydellisen epäonnistunut ja elämä olisi ollut vain pelkkää tuskaa.

Olen todella elänyt ja nauttinut, päässyt näkemään niin monenlaista ja kokemaan myös rakkautta, paljon hyviä asioita. Minua varmaan harmittaa se, että tuo kaikki on takanapäin ja olen tyrinyt itse tiedostamatta paljon elämääni. Olen tosiaan ollut aivan vääränlaisten ihmisten kanssa ja läheisriippuvuuden vuoksi elänyt elämää suureksi osaksi toisten kautta. Luulin pitkään sen olevan vain hyvä asia ja että niin tässä elämässä täytyy elää, arvostaa ja kunnioittaa toisia. Yrittää parhaansa ja auttaa. Oikeasti rikoin vain itseni ja olen uupunut useat kerrat loppuun.

Nyt olen todella loppu, en edes työkykyinen ole ollut pitkään aikaan.

Vihaan elämääni koska pelkään niin paljon, rohkeus on kadonnut ja olen ihan yksin. En vain siedä tätä. Siksi on pakko huutaa ja syyttää jotain, että miksi minulle piti käydä näin. Se ei kuitenkaan vie minnekään enkä tiedä miten helvetissä tämän sisäisen ahdingon kestää. En rehellisesti tiedä miten elämä voisi jatkua kun en tiedä onko sillä minulle mitään annettavaa. Mitä jos vain kaikki vain jatkuu kuten ennenkin, jos en pysty muuttamaan itseäni vaan olen oman mieleni vanki? Että aina toistan traumojani. Kaikki elämän virheet ja ongelmat näkyvät aivan suoraan tässä ympärilläni joka on kaikkea muuta kuin joskus uskalsin haaveilla.

Ap

On se peestä, kun on alkkis vanhemmat. Ei sitä sen hienommin voi sanoa. Tiedän kokemuksesta :( Täytyy vain yrittää viedä omaa elämää parempaan suuntaan askel askeleelta. Tsemppiä ap. Hyvä tyyppi sinä olet. Olen aivan varma siitä. Se mitä on tapahtunut ei ole sinun syysi. Me alkoholistien lapset olemme usein varsin herkkävaistoisia, empaattisia ja tunnollisia. Toivottavasti löydät itsestäsi vahvuuksia ja hyviä piirteitä. Toivottavasti löydät maailmasta kauneutta ja rakkautta. Sitä on <3

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on vielä mahdollisuuksia, kunhan et hakeudu hoitoalalle. Itsellä myös vaikea tausta, mutta hoitoalalla minut tuhottiin täysin. 

Tein senkin virheen koska luulin että se työ olisi juuri minun persoonalle sopivaa. Olenhan aina ollut empaattinen ja auttavaa sorttia. Moni myös kehui, että sovin alalle ennen kuin kouluttauduin. Opiskelut meni erinomaisen hyvin ja työharjoitteluissa aina halusivat minut taloon sisään.

No, ymmärsin jossain vaiheessa, että oikeasti väsyn vain enkä pysty olemaan työssä. En vaikka suuret näkymät oli että olisin voinut vaikka mihin päästä.

Ymmärsin etten pysty työhön, väsyin ennätysajassa kokonaisuuteen. Edes itse työ ei ollut ongelma vaan se kokonaisuus, jossa myös yhteisö voi huonosti ja kun on ne tuntosarvet niin, se kyllä kuluttaa valitettavasti.

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Tsemppiä sinullekin, jospa sinä nouset ylös vielä vahvempana.

Ap

Aa ja na ryhmiä on ihan etänä myös, jos ahdistaa live tilanteet. Lähde mukaan. Tarvitset muiden ihmisten tukea päästäksesi eroon päihteistä. Nuo ryhmät ovat terapeuttisia, niissä askel askeleelta käsitellään asioita mitkä johti päihteiden käyttöön ja opetellaan hyväksymään menneisyys ja antamaan anteeksi itsellesi ja muille ja opetellaan elämään paremmin tulevaisuudessa.

Mun ystävä käy näissä ryhmissä ja on saanut valtavasti muutosta elämäänsä parin vuoden aikana. Repsahduksia on ollut, mutta hän on sinnikkäästi jaksanut tavoitella raittiutta.

https://www.aa.fi/

https://www.nasuomi.org/

Jaksaa, jaksaa, nyt keskityt siihen omaan tekemiseen ja jätät nuo turhat vatvomisen sikseen.

Muista kuitenkin ottaa Jeesus sydämmeesi, ettet joudu kadotukseen ja viettämään iäisyyttäsi tulisessa järvessä.

Vierailija kirjoitti:

On se peestä, kun on alkkis vanhemmat. Ei sitä sen hienommin voi sanoa. Tiedän kokemuksesta :( Täytyy vain yrittää viedä omaa elämää parempaan suuntaan askel askeleelta. Tsemppiä ap. Hyvä tyyppi sinä olet. Olen aivan varma siitä. Se mitä on tapahtunut ei ole sinun syysi. Me alkoholistien lapset olemme usein varsin herkkävaistoisia, empaattisia ja tunnollisia. Toivottavasti löydät itsestäsi vahvuuksia ja hyviä piirteitä. Toivottavasti löydät maailmasta kauneutta ja rakkautta. Sitä on <3

Kaunis viesti

Tietäisinpä miten pääsen taas elämään kiinni. Se tässä nyt on se suurin asia vaikka ymmärrän kehitykseni niin silti tämä on kyllä ollut pitkä tie prosessoida elämäänsä. On ollut jokin todella iso haava sisimmässä ja sen hoitaminen vie hieman liian epätoivoiseksi joskus ja tuntuu, että koko elämä pyörii sen ympärillä etenkin nyt kun kehokaan ei jaksa enää. Nyt uupumuksen keskellä kaikki tunteetkin on valtavia, jopa sietämättömältä tuntuvia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aa ja na ryhmiä on ihan etänä myös, jos ahdistaa live tilanteet. Lähde mukaan. Tarvitset muiden ihmisten tukea päästäksesi eroon päihteistä. Nuo ryhmät ovat terapeuttisia, niissä askel askeleelta käsitellään asioita mitkä johti päihteiden käyttöön ja opetellaan hyväksymään menneisyys ja antamaan anteeksi itsellesi ja muille ja opetellaan elämään paremmin tulevaisuudessa.

Mun ystävä käy näissä ryhmissä ja on saanut valtavasti muutosta elämäänsä parin vuoden aikana. Repsahduksia on ollut, mutta hän on sinnikkäästi jaksanut tavoitella raittiutta.

https://www.aa.fi/

https://www.nasuomi.org/

Kiitos!

Kävin pari krt ryhmässä joskus viisi vuotta sitten. Se oli sellainen kokemus, että melkein pyörryin siinä toisten lähellä ja koska asia oli niin painavaa niin vollotin koko tunnin ajan. Kyllä hävetti mutta se iski kyllä syvälle enkä todellakaan osannut odottaa sellaista ja sitä ennen epäilin minussa persoonana olevan perustavanlaatuinen vika kunnes aloin sitten ymmärtämään, että ok, nämä ihmiset joilla on samanlaista historiaa, käyttäytyvät ja kärsivät samoista asioista. Oli aika uskomatonta.

Sitten hävetti tosiaan oma herkkyys niin paljon, että lopetin enkä osannut oikein käsitellä asiaa. Piti juoda aina kun olin käynyt siellä, vaikutti jostain syystä voimakkaasti.

Eri asia se nykyään on kun olen jo niin paljon pohtinut. Ainoastaan olen tehnyt sen vain yksin ja aina astunut miinoihin siinä mielessä, että edelleen olen liian miellyttäjä vaikka kehittynyt. Olen sittemmin myös erakoitunut. Ehkä oikea suunta olisi nyt käsitellä tätä muiden kanssa vertaistukiryhmissä koska yksin en enempää varmaan etene tässä asiassa.

Tämä aloituskin oli vain sellainen ohimenevä vittuuntunut tunne kaikesta koska olen epävarma nykyisestä tilanteestani ja tämä on minulle uutta, olla näin irrallaan ja pelkään miten käy jos en pian ole työkykyinen, meneekö ulosottoon laskut ja mitä kaikkea tässä nyt tapahtuu. Olen kriisiytynyt ja se on monen jutun summa.

Ap

Kokeile Jeesusta

Toimi mulla!