Lue keskustelun säännöt.
Kuinka normaalia on asteikolla 1-5 murehti tällaista asiaa?
12.01.2023 |
Olin työpäivän jälkeen kaupassa ja olin väsynyt.
Törmäsin mukavaan työkaverini, mutta jostain syystä sanoin vain moi ja porhalsin ohi. En siis jäänyt juttelemaan.
Ja nyt olen kaksi päivää murhetinut sitä että olin töykeä ja tyly kun en mitään muuta sanonut.
Olen vasta 4 päivää ehtinyt olla tuossa uudessa työpaikassa.
En pääse tästä ajatuksesta irti. Kamala tarve pyytää anteeksi, pitäisikö pyytää?
Kommentit (9)
No kerro sille mukavalle kaverillesi, että olit tooosi naatti ja pikku anteeksipyynöt. Jos on normi ihminen niin ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervehdit sentään.
Pitäisikö pyytää anteeksi? Pitäisi, kun asia sinua niin kovasti vaivaa. Jäi semmoinen tunne, että tylysti vaan ohitin sut, enkä jäänyt juttelemaan. Olin jotenkin niin ajatuksissani ja väsynyt, että päähän mahtui vain pakasteherneet.
Sitten työkaveri sanoo, että ei haittaa, en edes ajatellut, että olisit ollut jotenkin tyly. Ja sitten kippistätte kahvikupeilla ja ensi kerralla tilanne on jo luonteva.
Älä pyydä. Se herättäisi kummastusta, koska et ole tehnyt mitään väärää tai loukkaavaa. Sulla on nyt vaan kova stressi sen työn aloituksen vuoksi ja siksi turhatkin asiat ahdistavat. Koita saada iltoihin lepoa ja muuta ajateltavaa, niin kyllä se siitä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Murehdit aivan turhaan. Työkaverisi ei varmaan ole hetkeksikään jäänyt ihmettelemään tilannetta. Teet hommasta oudon jos alat pyytelemään anteeksi.
No naisille se anteeksipyyntö toimii. Miehelle vähän vähemän. Ja se anteeksipyyntö pitää olla casual.
Olisihan työkaverisi itsekin voinut tehdä aloitteen.
Olen ajatellut, että miksi minun aina täytyisi tehdä aloite puhumiselle kun kohtaan jonkun tutun, yhtähyvin se toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elä murehi. En itsekään oleta että työkaverin kanssa jäisi juttelemaan kaupassa jos törmää. Moikataan ja matka jatkuu.
Olisin kiitollinen. En jakaisi mitään small talkia enää työpäivän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kerroin asioita kaverille, eräästä ihmisestä perhepiiristäni.
Nyt on morkkista olo.
Kerroin koska olen pantannut asiaa niin kauan. Asiasta ei ole voinut kertoa muille perhepiirissäni oleville.
Nyt tuntuu, että olisinpa pitänyt suuni kiinni, tai kertonut ympäri pyöreitä tai ollut hiljaa.
Murehdit aivan turhaan. Työkaverisi ei varmaan ole hetkeksikään jäänyt ihmettelemään tilannetta. Teet hommasta oudon jos alat pyytelemään anteeksi.