Mies hokee rakastavansa saadakseen minut vastaamaan samoin

Mies on läheisriippuvainen ja pelkää että eroat hänestä.

Jos haluat suhteen jatkuvan, vakuuta hänelle ettet tule eroamaan missään olosuhteissa ja näytä hänelle käytännön teoilla, että tosiaan rakastat häntä.

Jos haluat erota, jatka entisellä linjalla.

Niin vaikea sanoa. Kyllä tahtoisinkin olla hänen kanssaan jos torjuminen ei tekisi niin kipeää. Olemme seksistä puhuneet paljon. Tuntuu, että mies ei oikeasti rakasta minua. Aika kurjaahan se on, että joustoa ja ymmärrystä ei vain ole hänen puoleltaan. Itsekin se on joskus pohtinut olevansa ehkä vähän autisti. Voisiko se sitten selittää? Miehellä on vanhat vanhemmat ja äiti vaikuttaa sellaiselta aspergerilta...

Tiättekö kun miehelle on aivan selvää, että olen hänen kanssaan koska pidän hänestä. Mutta kaipaisin sitä vastakaikua omiin tunteisiini. Sitä ei vain kuulu. Se sattuu todella paljon. Olen oikeasti jo kaikkea kokeillut. Torjuminen ei ole päivästä kiinni, ei mielialasta, ei tavasta miten lähestyn. Mies ei vain vastaa. Luulen, että jos olisi joustavampi luonne niin voisi minun mielikseni vastata edes kerran kuukaudessa tai jotain sellaista...?

Suhteen alussa sitä seksiä oli päivittäin ja vielä toisenkin lapsen jälkeen, mies oli romanttinen ja todellakin halukas. Hän käytti sitten vuoden ssri-lääkitystä, minkä seurauksena kärsi orgasmihäiriöistä ja haluttomuudesta ym. Mt-puoli on kunnossa ja mies voi hyvin, mutta halut eivät ole palanneet. Hän ei myöskään yritä virittäytyä tunnelmaan tai vastata tarpeisiini mielikseni liioittelematta koskaan.

Onko se joku autisti? Ja tuo "rakastan sua" x 10 päivässä... (tätäkin tehnyt nyt jo vuosia). Eikö se itse koe sitä uuvuttavaksi tai häiritseväksi? Oikeastiko mies pyrkii sillä korvaamaan seksin, mikä loistaa puuttumisellaan?

Voiko mieheni olla autistinen? Tiedän, on kai törkeää epäillä ja luokitella toista koska mitä joku dg muuttaisikaan? Mutta olisi ehkä helpompi ymmärtää mistä tuulee. Tuntuu, että mieheni ei ole ihan "normaali" ja kyllä, olo hänen kanssaan on välillä uskomattoman kurja ja surullinen. Sitä vain miettii missä vika, omia vikojaan, epätoivoisia ajatuksia, mitä on tehtävissä, heittääkö elämänsä romukoppaan...

Mutta miltä tämä teistä kuulostaa?

Siitä huolimatta, että jokin hatarakin selitys helpottaisi oloa, en ole varma tahdonko elää koko elämäni ilman seksiä ja vastakaikua. En kuitenkaan tahdo tehdä hätäisiä ratkaisuja jos jotain asialle voisi vielä tehdä... kenties

Lisään vielä, että en siis mangu seksiä päivittäin. Varsinkin nykyään yritän lähestyä hyvin hienovaraisesti, siten että siitä kumpikin voisi vetäytyä toista loukkaamatta. Eilen esimerkiksi katsoimme yhdessä pari tuntia yhtä sarjaa vierekkäin saunan jälkeen lasten mentyä nukkumaan ja silitimme ja hieroimme toisiamme. Jakson loputtua koitin mennä hieman enemmän miestä vasten siten, että hän ymmärtää, mihin siitä voi edetä tai sitten ei... ja mies ymmärsi sen, heittäytyi heti pitkästyneeksi ja huokaisi, että hyvää yötä "ehkä herään yöllä energisempänä" (taikka ei...).

Tämä asia on sovittu ja keskusteltu jo useammin, joten miehen sen, omien puheidensa, perusteella, no, tavallaan pitäisi ymmärtää toimia toisin edes yhden kerran. Sattui kyllä, tuntuu kuin henkinen haava viillettäisiin auki aina uudestaan.

Seksiä on sitten aina kun mies haluaa ja juuri silloin kun haluaa. On joskus ollut jopa painostavasti ja puoliväkisin. En usko, että se lukee tilanteita ainakaan erinomaisen hyvin. Tietysti tässä vaiheessa epäilen omaa vaistoani täysin harhaiseksi tai narsistiseksi, mitä vain...

Vähän kiinnostaisi millaista tämä puoli on heillä, joiden puolisolla onkin joku ihan todettu autisminkirjo tmv?

Kuulostaa täysin exältäni. Se hokeminen loppui 3kk kohdalla ja sitten olinkin jo vastenmielinen, kuvottava h ais ev a h u o r a.

Hokeminen on aika raskasta. Ja olisi helpompaa sanoa että välitän sinusta tai halaus.

Se on seksiriipuvainen joka kohdistaa netissä vain pornoon tunteensa ja niihin ihmisiin jota niissä on. Mitään et voi tehdä kuin lähteä tai alistua.

Ei ne sanat, vaan teot.

Todella ahdistavan kuuloista tuollainen painostus. Minä en näkisi mitään syytä tuhlata yhtä elämääni moisen törpön kanssa. Hyi.

Miehesi ehkä tietää ongelmanne ja pelkää jätetyksi tulemista. Mutta joo, ei rakkaudentunnustukset käskemällä tule. Päin vastoin kuolevat lopullisesti. Kun haluaa tulla rakastetuksi, pitää tehdä jotain rakastettavaa. Pitää olla oma omilla jaloillaan seisova yksilö, joka tarjoaa turvallista olkapäätä. Sellaista ei voi kukaan vastustaa. 

Kuulostaa testosteronivajeelta.

Seksi on yliarvostettua.

M

Minulla oli aikoinaan poikaystävä, joka hoki liian usein rakastavansa. Siis monta kertaa päivän aikana. Alussa se oli mielestäni ihanaa, mutta sitten asia alkoi todella tympiä. Siitä tuli lähestulkoon kirosana minulle, sillä samaan aikaan mies yritti vikitellä muita naisia. Omasta mielestään hän oli muille vain kohtelias, mutta kaikkien muiden mielestä hän oli ällöttävä ja siihen mukaan vielä ne ikuiset rakkauden hakemisen, niin hohhoijaa vaan. En vastannut enää ja siitä tuli ihmettelyä.

Ehkä tapaus ei ollut samanlainen, mutta ajatus oli se, että jos et rakasta, niin et rakasta ja voit miettiä mitä teet. Sinuna en jaksaisi katsoa tuollaista touhua kovinkaan kauan.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on yliarvostettua.

M

Sanoo ikisinkku.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa testosteronivajeelta.

No enpä tiedä. Miehelläni oli aikoinaan matalat arvot ja hän oli äreä, haluton, mahaa kasvattava, apaattinen ja väsynyt.

Tottakai se voi olla osasyyllinen asiaan, mutta tuskinpa tuohon rakkauden jankuttamiseen ja pornoon.

Se vaan tarvii kämppiksen ja äidin.