Miten kertoa miehelle, ettei hänen äitinsä seura kiinnosta?

Ajattelin, että deittailuvaiheessa...

Missä tilanteissa joudut hänen seuraansa?

Sanoisin suoraan, neutraalilla äänensävyllä ja jotenkin selittäen miksi lyhyesti. Ja ettei halua loukata, mutta asia on näin. Ja että haluaisit elää omaa elämää ja parisuhteessa. Mies hoitaa kontaktin omaan äitiinsä. Miten kerrotaan kaverille ettei hänen lapsensa seura kiinnosta?

Älä sano mitään tuollaista, vaan hyydytät välit sopivilla tekaistuilla "anteeksi, mutta tällä(kään) kertaa en pääse paikalle kahvikutsuilesi" -lauseilla. Älykkäästi ilman draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään tuollaista, vaan hyydytät välit sopivilla tekaistuilla "anteeksi, mutta tällä(kään) kertaa en pääse paikalle kahvikutsuilesi" -lauseilla. Älykkäästi ilman draamaa.

Miehelle pitää selittää jotain, miksi en pääse, lähde mukaan!?

Ihan rauhallisesti, tavallisella rupatteluäänellä. Jos mies kysyy, mitä kerron suvulle, kun et ole koskaan mukana suvun juhlissa, niin sinulla tulee olla tähän haluamasi vastaus.

Sen jälkeen et ole tekemisissä anopin kanssa, hän ei tule lasten synttäreille jne. eikä sinua kutsuta juhliin, joissa anoppi on paikalla.

Kaikki voittavat, kenelläkään ei ole paha mieli ja parhaimmillaan saat kesällä pari viikkoa omaa aikaa, kun mies on omillaan sukuloimassa.

Miksi painat naista alas ja olet mielummin miehen kanssa kuin äidin?

"Äitisi seura ei kiinnosta minua".

Noin, ole hyvä.

Tuletko sitten toimeen miehen muiden sukulaisten kanssa kuten hänen isänsä ja sisarusten kanssa? Pitääkö miehen sitten tulla toimeen vaimonsa äidin kanssa? Sukulaisia ei voi valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään tuollaista, vaan hyydytät välit sopivilla tekaistuilla "anteeksi, mutta tällä(kään) kertaa en pääse paikalle kahvikutsuilesi" -lauseilla. Älykkäästi ilman draamaa.

Miehelle pitää selittää jotain, miksi en pääse, lähde mukaan!?

Miksi pitää? Meillä ei ole kummankaan vanhemmat elossa, mutta on päivänselvää, että toista ei velvoiteta tapaamaan sisaruksia tai omia ystäviä. Kysytään, haluaako toinen lähteä mukaan, ja siihen saa vastata ihan ilman perusteluja, että ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään tuollaista, vaan hyydytät välit sopivilla tekaistuilla "anteeksi, mutta tällä(kään) kertaa en pääse paikalle kahvikutsuilesi" -lauseilla. Älykkäästi ilman draamaa.

Miehelle pitää selittää jotain, miksi en pääse, lähde mukaan!?

Miksi pitää? Meillä ei ole kummankaan vanhemmat elossa, mutta on päivänselvää, että toista ei velvoiteta tapaamaan sisaruksia tai omia ystäviä. Kysytään, haluaako toinen lähteä mukaan, ja siihen saa vastata ihan ilman perusteluja, että ei.

Tosin ei ole pakko kysyä, lähteekö kumppani mukaan iltakylään vanhemmille tms. Riittää, että ilmoittaa menevänsä lapsuudenkotiin viikonlopuksi, ei tarvitse selitellä.

Vapauta anoppisi seurassasi, hän nauttii taatusti kun sivistymätön moukka miniäntekele pysyy pois. Minä sanoin suoraan tytön kuullen kun poika toi ekan näytille, että en tykkää tuommoisesta halvan luntun näköisestä, poika otti opikseen ja valitsi fiksun puolison, halpa luntsukka, varmaan just kuin ap, jäi.

Minusta ihan turhaa kertoa tuollaista. Parasta olisi pitää ystävälliset välit miehen sukuun. Läheisiä ei tarvitse olla, tai nähdä usein, mutta kyllä asiallinen normaali käytös kuuluu asiaan kun puolison sukua tavataan.

Sama toiseen suuntaan, miehen ei tarvitse olla kiinnostunut äitisi seurasta, mutta normaalit käytöstavat pitää olla hallussa. Aikuinen ihminen kestää kyllä kohteliaan kahvittelun silloin tällöin.

Seuraneidiksi ei tarvitse alkaa, mutta aika kohtuutonta, jos anoppia ei kutsuta edes lasten syntymäpäiville.

Sanoisin miehelle asiallisesti, että hän hoitaa suhteet omiin vanhempiinsa, mutta anoppi kutsutaan kylään ihan normaalisti esim. lasten syntymäpäiville. Jos sekä sinä, että anoppi olette myös ihan normaalisti käyttäytyviä aikuisia niin sanoisin myös että silloin käydään itsekin anopilla jonakin merkkipäivänä näyttäytymässä ja ehkä kutsutaan kahville tai syömään pari kertaa vuodessa. Nämä ovat käytöstapoja, vaikka seura ei niin kiinnosta. Kyllä pari tuntia voi normaali aikuinen seurustella puolison sukulaisten kanssa kome-neljä kertaa vuodessa.

Minullakin on anoppi, jota en niin jaksa. Mies hoitaa yhteydenpidon, mutta kylässä käymme perheenä, enkä pakene paikalta jos anopin tapaaminen on tiedossa.

"Aikuinen ihminen kestää kyllä kohteliaan kahvittelun silloin tällöin."

KOHTELIAAN kahvittelun, mutta kun se kahvittelu on sitä että sinulle ei puhuta sanaakaan, anoppi heittelee pisteliäitä ja ilkeitä huomautuksia sinusta ihan avoimesti muille paikalla olijoille?

Näin kävi minulle, ja se oli kyllä sellainen kokemus 23-vuotiaalle vasta naimisiin menneelle nuorelle naiselle että anoppilan ovi ei sen jälkeen auennut.

Mies kävi yksin. 

Nyt anoppi on kuollut, eikä taatusti ole ikävä. Miehen isä muuttui edukseen kun jäi yksin. Pidän hänestä nykyään.

Meillä miniä on pojan vaimo, ei mikään perheen yhteinen lemmikki. Häissä olen hänet nähnyt, en muutoin. Sukujuhliin ei poikaa ja vaimoaan kutsuta, kuulemma miniä on suututtanut niin monta puolisonsa sukulaista, että ei ole enää tervetullut.

jos tulisi kadulla vastaan, en tuntisi. Poikaa tapaan joka viikko, vaimonsa ei taida siitä tietää.

Otat miestä hellästi kädestä kiinni ja sanot: Minulla on kerrottavaa. "-Rakas, en ole tippaakaan kiinnostunut äitisi seurasta."

Ei kestä kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan rauhallisesti, tavallisella rupatteluäänellä. Jos mies kysyy, mitä kerron suvulle, kun et ole koskaan mukana suvun juhlissa, niin sinulla tulee olla tähän haluamasi vastaus.

Sen jälkeen et ole tekemisissä anopin kanssa, hän ei tule lasten synttäreille jne. eikä sinua kutsuta juhliin, joissa anoppi on paikalla.

Kaikki voittavat, kenelläkään ei ole paha mieli ja parhaimmillaan saat kesällä pari viikkoa omaa aikaa, kun mies on omillaan sukuloimassa.

Miksi anoppi ei saisi tulla poikansa lasten syntymäpäiville? Miksi mies ei voi sanoa suvulleen, että vaimo ei halua olla tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

"Aikuinen ihminen kestää kyllä kohteliaan kahvittelun silloin tällöin."

KOHTELIAAN kahvittelun, mutta kun se kahvittelu on sitä että sinulle ei puhuta sanaakaan, anoppi heittelee pisteliäitä ja ilkeitä huomautuksia sinusta ihan avoimesti muille paikalla olijoille?

Näin kävi minulle, ja se oli kyllä sellainen kokemus 23-vuotiaalle vasta naimisiin menneelle nuorelle naiselle että anoppilan ovi ei sen jälkeen auennut.

Mies kävi yksin. 

Nyt anoppi on kuollut, eikä taatusti ole ikävä. Miehen isä muuttui edukseen kun jäi yksin. Pidän hänestä nykyään.

Tuleva miniäsi voi ajatella sinusta samoin.

Toivottavasti miehesi tajuaa erota sinusta pikaisesti, ennenkuin rikot kaikki hänen välinsä muihin ihmisiin.

Tollanen sosiaalinen rajoittuiminen on lähes yhtä paha asia kuin sairaloinen mustasukkaisuus. Todellinen turn off suhteessa.