Näen unia traumaattisista tapahtumista
Onko se hyvä vai huono asia? Käyn terapiassa puhumassa niistä, mutta jälkikäteen näen painajaisia traumaattisista tapahtumista.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä? Jokainen näkee painajaisia. Näitkö unta että äiti vaati viemään roskapussin?
No en arvon pelle. Vaan unia perheväkivallasta yms. Ei se minun mielestä tervettä ole nähdä vähän väliä unta samasta traumaattisesta aiheesta. Toivottavasti kuolet kivuliaasti :)
Puhuminen varmaan pitää tapahtumat pinnalla?
Voi olla että stressi, ahdistus, lääke /hormonivalmiste, alkoholi, kiire, turhat paineet ja huono ravinnon saanti lisää sellaisia. Joku päivä irrottaa joistakin trauman osista, mutta jokin ikävä virkailija, talousasia tai paikka voi laukaista sellaista takaisin. Olisiko joku musiikki joka saa aivot paremmalle "taajuudelle" unen ajaksi. Tutki mikä auttaa tai rentouttaa. Irrottaudu ikävistä ihmisistä ja paikoista, jos se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä? Jokainen näkee painajaisia. Näitkö unta että äiti vaati viemään roskapussin?
No en arvon pelle. Vaan unia perheväkivallasta yms. Ei se minun mielestä tervettä ole nähdä vähän väliä unta samasta traumaattisesta aiheesta. Toivottavasti kuolet kivuliaasti :)
Samaa toivon sinulle hölmöläinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä? Jokainen näkee painajaisia. Näitkö unta että äiti vaati viemään roskapussin?
No en arvon pelle. Vaan unia perheväkivallasta yms. Ei se minun mielestä tervettä ole nähdä vähän väliä unta samasta traumaattisesta aiheesta. Toivottavasti kuolet kivuliaasti :)
Samaa toivon sinulle hölmöläinen.
Hae hoitoa hilseilevään hämähäkinseittiseen hiivatoosaasi. Hyvää joulua muuten!
Minäkin oon nähnyt unia lapsuuden traumoista vielä 20 v jälkeen...etenkin jos on terapiass puhunnut niistä...
Voi olla hyväkin juttu, kuntoutumisen alkusoittoa. Itse olin määrittelemättömästi ahdistunut aina 35-vuotiaaksi saakka. Vasta sitten alkoi lapsuuden traumat tulvahdella pintaan, ensin juuri unien kautta.
Pieni lapsi saattaa haudata traumansa hyvin syvälle, etenkin jos pahantekijä on joku hyvin läheinen ja tärkeä ihminen.
Jos haluat vähentää unien näkemistä, älä kirjoita niitä ylös, älä puhu niistä, yritä olla miettimättä niitä.
Itse olen monta kertaa huomannut että mikäli kirjaan uniani ylös, niin alan muistamaan niitä enemmän ja myös näkemään epämiellyttäviä unia enemmän.
Kun niitä ei noteeraa niin ne pysyy aisoissa.
Sitä enemmän se tunkiokin haisee mitä enemmän sitä pöyhii.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vähentää unien näkemistä, älä kirjoita niitä ylös, älä puhu niistä, yritä olla miettimättä niitä.
Itse olen monta kertaa huomannut että mikäli kirjaan uniani ylös, niin alan muistamaan niitä enemmän ja myös näkemään epämiellyttäviä unia enemmän.
Kun niitä ei noteeraa niin ne pysyy aisoissa.
En oikein tiedä. Monesti nimenomaan rohkaistaan puhumaan traumaattisista asioista, mutta itselle sitten tulee näitä painajaisia vastineeksi. En tiedä kuinka tervettä se on, että niitä patoaa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä? Jokainen näkee painajaisia. Näitkö unta että äiti vaati viemään roskapussin?
No en arvon pelle. Vaan unia perheväkivallasta yms. Ei se minun mielestä tervettä ole nähdä vähän väliä unta samasta traumaattisesta aiheesta. Toivottavasti kuolet kivuliaasti :)
Miksi se olisi huono asia, että näkee unia? Hyvähän se on, että käsittelet asiaa unissasi.
Asioiden patoaminenkaan ei auta mitään. Jos et suostu käsittelemään asioita puhumalla, unien kautta, jne, niin se ei silti poista traumojen vaikutuksia. Kuten joku yllä sanoi, niin sitten on vain määrittelemätön, epämääräinen paha olo ja ahdistus. Eikä itse ymmärrä mistä mikäkin oireilu johtuu, eikä edes tiedosta mikä kaikki on oireilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat vähentää unien näkemistä, älä kirjoita niitä ylös, älä puhu niistä, yritä olla miettimättä niitä.
Itse olen monta kertaa huomannut että mikäli kirjaan uniani ylös, niin alan muistamaan niitä enemmän ja myös näkemään epämiellyttäviä unia enemmän.
Kun niitä ei noteeraa niin ne pysyy aisoissa.
En oikein tiedä. Monesti nimenomaan rohkaistaan puhumaan traumaattisista asioista, mutta itselle sitten tulee näitä painajaisia vastineeksi. En tiedä kuinka tervettä se on, että niitä patoaa loputtomiin.
Jos painajaiset ahdistavista asioista tulee jatkuvasti uniin niin ei sekään tervettä ole. Kauanko näin on jatkunut?
Minun neuvot nyt on vaan omaa ajattelua vailla mitään kokemusta mutta onko se kovinkaan hyvä puhua ja jatkuvasti ylläpitää vanhoja asioita?
Voiko terapiamuoto olla väärä?
Minulla vanhat traumat tulee uniin jos niistä on puhunut. Kun niitä ei mieti niin voin paremmin. En ole käynyt terapiassa enkä edes halua muistella niitä niin kuten sanoin, olen täysin noviisi terapia-asioissa ja varmasti myös eri tilannekin kuin sinulla ap.
Mitä siitä? Jokainen näkee painajaisia. Näitkö unta että äiti vaati viemään roskapussin?