Hitsi, kun on hirveä koirakuume!

Menetimme vanhan ja sairaan korian viime talvena ja teimme miehen kanssa yhteisen päätöksen, että seuraavaa koiraa odotetaan useampi vuosi, koska kuopus on vielä pieni ja muutenkin elämämme on aika hektistä juuri nyt. Järkevä päätös, olen itsekin sitä mieltä. Mies itse asiassa ei varmaan edes haluaisi suuremmin enää koiraa, mutta minulla on "aina" ollut koira, siis lapsuudenkodista alkaen ja olen tehnyt miehelle selväksi jo silloin, kun yhteen menimme, että minun elämääni tulee kuulumaan koirat, joten mieskin suostui päätökseen. Asian siis pitäisi olla ok.



Mutta kun minulla on aivan hirveä koirakuume ja tuntuu todella kurjalta elää ilman koiraa. Itse varmaan jaksaisinkin hoitaa koiran ja sitoutua pentuvaiheeseenkin, mutta en tietenkään voi talloa miehen varpaille enkä ohittaa tehtyä sopimusta. Miehelle olen asiasta puhunut ja hän ei ole vielä valmis uuteen koriaan.



Kuitenkin jatkuvasti seuraan koirailmoituksia, pohdiskelen eri rotuja ja sekarotuisia vaihtoehtoja jne. No, jospa tilanne ratkeaisi niin, että saan sen pennun hankittua esim. jo ensi kesänä muutaman vuoden tauon sijasta...



Siihen asti haaveilen ja lainaan naapureiden koiria lenkille.