Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lasta alkaa yrittää jos on näin epävarmat tunteet?
13.11.2022 |
Yksi terve ja ihana lapsi on. Puolet minusta haluaisi kovasti vauvaa - tykkään olla raskaana, hoitaa vauvaa, tykkään olla pienen lapsen kanssa kotona ja vanhemmuus on antoisaa. Koen suurta kiitollisuutta lapsesta. Toinen puoli minusta pelkää, entä jos vauva kuolee kohtuun ja luvassa on paljon surua? Entä jos jotain menee pieleen synnytyksessä ja lapsi vammautuu?
Onkohan tällaisia tunteita ollut muilla? Mihin päädyitte, uskalsitteko yrittää?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina se on riski sekä äidille että vauvalle.
En osaa neuvoa.
Itse uskalsin; pelkäsin ja tahdoin.
Sinun elämä.
Mikäli toisen lapsen toivot saavasi, niin sen aika on nyt. Näin puhui gynekologi.
Ei ne lapset siitä vaan tule.
Sopivia ratkaisuja toivon sinulle. Pelko on luonnollista. Sen ei ole hyvä kuitenkaan antaa hallita.
Elämä on nyt.
Se lapsi voi kuolla koulussakin, kadulla, aikuisena nuorena. Ja silloin se on jo henkilö minkä tunnet ja mitä olet rakastanut vuosiakin. Että siis voit menettää senkin mikä sinulla on jo. Joku kidnappaa sen koulumatkalla ja myydään seksiorjaksi jonnekin hiekkamaahan, katsos älä jää niiden skenaarioiden kanssa siihen. missä nyt olet.
Kaikkea pahaa voi elämässä sattua. Jos uskallat ottaa riskin, että voi käydä huonosti, niin totta kai kannattaa yrittää toista lasta. Minusta ajatuksesi ja pelkosi ovat ihan normaaleja, itsekin olen miettinyt samoja asioita molempien raskauksieni kohdalla.
Jos vauva kuolee kohtuun, niin siihen ln syynsä. Se ei olisi pärjännyt kohdun ulkopuolella.
Itse olisin siinä kohtaa kiitollinen, että luonto hoitaa.
Ei sellainen ole meidän hallinnassamme.
Voit huolehtia itsestäsi.
Raskausaikana itse ajattelin, että sen voin suoda kantanalleni lapselle, että en käytä päihteitä, koska se on se yhdeksän kuukautta, minkä sikiö minussa kehittyy. Sen jälkeen muutkin pääsevät vaikuttamaan.
Sen yhdeksän kuukautta minä olin täysin vastuussa ja sen halusin hoitaa hyvin. Elin ihan normaalia elämää. Päihteitä en käyttänyt.
Normaaliin elämään se lapsi tänne tulee.
Kaikkea elämässä voi tapahtua. Ehkä me olemme nykyään liiankin tietoisia. Mieti entisaikaa. Silloin mentiin ja synnytettiin ha elettiin.
Minä pohdin pelkojani tuon menneisyyden kautta.
Elä elämääsi. Elä.
Lääketiede on kehittynyt. On asioita joille voimme jotakin ja on asioita, joille emme voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä toivoin lapselleni kasvukumpoania.
Toivoin perhettä ja sisaruutta.
Sen mukaan olen toiminut.
Tietenkin olen pelännyt ja miettinyt. Ne eivät kuitenkaan ole estäneet minua toimimasta.
Ei me tiedetä saadaanko me lapsia. Sen näkee sitten.
Jopas olet pelkuri.