Minun vikani kun meillä ei ollut maitoa :-(

Nyt sitten lienee puolustuksen puheenvuoro:

Olemme yleensä käyneet lauantaiaamuisin kaupassa tekemässä isommat ostokset.

Perjantaina kävin siskoni firmassa "juoruilemassa" ja sovimme lähtevämme lauantaiaamuna etsimään hänelle ja minulle kaupoista vaatteita. Tehtävä ei ole helppo, koska minä en pidä vaatekaupoista (ja sen kyllä huomaa vaatekaapistanikin, jopa mieheni huomauttelee asiasta). Myöskään mies ei jaksa kierrellä rättikauppoja. Nyt oli todella vaatteista tarvis, koska siskoni pojalla on yo-juhlat 5.6. Siskoni on yrittäjä, joten vapaa-aika on ihan oikeasti harvinaista herkkua. Kaiken lisäksi hänen firmansa on juuri muuttamassa, eli touhua piisaa. Sanoin pe iltapäivällä miehelleni, että lähden siskoni kanssa liikenteeseen la klo 10, eli kauppareissu on sitten varmaankin sen jälkeen tai ennen sitä. Mies ilmoitti, että menemme ennen sitä. Söimme illalla lämpimän ruuan ja meillä oli 1l maitoa. Minä join yhden lasillisen ja "joku muu" tölkin melkein tyhjäksi. Hän sanoi vain, että taitaa juoda loputkin, mitä sitä nyt säästelemään. Maito siis loppui.

Reippaana laitoin herätyksen klo 7.30. Mies ei jaksanut nousta. N. klo 8.00 hän raotteli toista silmäänsä ja alkoi hieroa vehkeitään. Ei jaksanut vieläkään oikeasti herätä. Vasta klo 8.30 hän nousi sängystä kun oli ensin tyhjentänyt kassinsa minuun. Seuraavaksi hän ilmoitti, että tahtoo torille syömään lihistä. No mikä ettei. Eihän sinne kauppaan ole mikään hätä, ehtiihän iltapäivälläkin. Kävimme torilla ja jäin suoraan kaupunkiin kun mies meni rautakaupan kautta kotiin. Kun tulimme siskoni kanssa kaupungista, niin mies halusi kahvia. Hän käyttää kahvin kanssa aina maitoa. Nyt olikin paniikin paikka kun maito oli loppu. Se oli minun vikani. Meillä olisi ollut siinä vaiheessa maitoa jos minä en olisi shoppaillut siskoni kanssa (kauppakeskuksessa jossa ei ole ruokakauppaa).

Tänään oli sitten möksötystä aiheesta "väärä shoppailuaika".

Hohhoijaa... Mikä meni taas v*tuiksi?