Esimurkku ja ei-mieluisa kaveri? mitä tehdä?

kellään kokemuksia, vinkkejä? t. ap

Meillä miehen pojan paras kaveri asuu lastenkodissa ja se valitettavasti jo hiukan pelottaa. Mutta ollaan kuitenkin aika suvaitsevaisia ja positiivisia ihmisiä, joten ei ole asiaa stressattu. Valitettavasti pojan käyttäytymisessä nyt 13-vuotiaana on alkanut ilmetä piirteitä, joista en pidä. Ryyppää jo ja polttaakin. Näpistelee kaupoista jne. Toistaiseksi miehen poika ei pääse mihinkään iltaisin, joten ei voi juodakaan. Eikä kyllä varastelekaan. Mutta pianhan tuo tarttuu kyllä, kun kyse on hyvästä ystävästi. Ja pahinta on, että poika on ollut jatkuvan muuttamisen takia koko ajan yksinäinen ja kaveripulassa. Vihdoin löysi hyvän kaverin ja olimme onnellisia, kunnes... niin, tälläinen kaveri sitten.

on aika vaikeaa ja siihen pitäisi olla todella painavat perusteet. TOdennäköisesti se vain lisäisi halua uhmata vanhempia ja toimia niin kuin itse haluaa.



Keskustelisin lapsen kanssa avoimesti kaikesta, siitä, miksi kaveri mahdollisesti on lastenkodissa, miltä oikeasti saattaisi tuntua se, että vanhemmat eivät jaksa tai pysty huolehtimaan jne. Ja kertoisin rehellisesti millaista elämä huumeiden maailmassa on.



Olisiko mahdollista järkätä pojalle harrastuksia, jotka veisivat aikaa ja joista mahdollisesti tulisi uusia kavereita? Ainakin olisi muutakin elämää kuin tuo yksi kaveri, vaikka kaveruus ei kokonaan loppuisikaan.

puhuisin omalle lapselleni siitä, miten huumeisiin oikeasti on syytä suhtautua ja miksi. Ja myös siitä, miksi tuo kaveri todennäköisesti puhuu niin ihannoivasti kuin puhuu (sekä siksi, ettei paremasta tiedä että siksi, että tietääkin, mutta kokee itse alemmuutta ja yrittää kompensoida sitä uhmalla). Ja siitä, mitä minä toivon omalta lapseltani ja hänen tulevaisuudeltaan (onnellisuutta, mahdollisimman hyvää terveyttä, perhettä, koulutusta jne)



Ei muuten ole mitenkään kiellettyä puhua ystävällisesti myössillle kaverille. Jossain rauhallisessa tilanteessa vetää tämä vähän syrjemmälle ja sanoa nätisti, että "olet varsin tervetullut mmeille ja mukava poika, mutta meillä ei saa puhua ihannoivasti huumeista eikä sen kaltaisista asioista ja toivoisin, että sinäkin pysyisit niistä erossa."

Nuorten kanssa voi ja kannattaa jutella, olivat sitten omia tai naapurin lapsia. Voi olla, että teidän juttelunne ja mallinne ovat se tärkeä aikuissuhde, joka pitää ko. nuoren kaidalla polulla. Koittakaa vaikka viedä molempia poikia elämysten pariin: seinäkiipeilemään, metsäretkille, uimaan, mikroautoilemaan, mitä tahansa mistä saa kiksejä!



Ja tosiaan, kannattaa molempien kuullen kertoa perheenne kanta huumeiden tai ylipäätään päihteiden käyttöön. Voitte esim. kertoa, että ne vievät helposti mennessään ja siksi teillä ei haluta ottaa sitä riskiä. Sanokaa myös, että olette aina nuorten tukena ja toivotte, että hekin ovat aina tukena toisilleen ja huolehtivat toisistaan.

kiitos asiallisista vastauksistanne. t. ap :)

puhuisin poikani kanssa asiasta. Onko poika itse tyytyväinen kaverisuhteeseen? Jos pinna on kireällä niin mistä se voi johtua? Perheen sisäinen puhetyyli vaan on joissakin perheissä ihan kaamea, mutta voit sanoa pojallesi että teidän perheessä ei puhuta tai käyttäydytä niin.