Tuoreita kokemuksia puheterapiaan ohjaamisesta
Onko teidän lasta ohjattu puheterapiaan neuvolasta tai otettu asiaa puheeksi päiväkodissa nyt viime aikoina? Millaisissa tilanteissa?
Minulla on lähipiirissä lapsi, jonka puheenkehitys (tai oikeastaan se, ettei hänen kommunikoimisensa ole mennyt eteenpäin pitkään aikaan) huolettaa ja mietin, että pitäisikö varovasti ottaa puheeksi vanhempien kanssa. Haluaisin uskoa, että ammattilaiset ohjaavat eteenpäin jos on tarve, mutta samalla tiedän, että omassa kaupungissa on hiljainen ohjeistus, ettei puheterapeutille passiteta jos ei perhe osaa vaatia (koska resurssipula huutava).
En halua turhaan huolestuttaa vanhempia ja toisaalta en halua, että asia venyy vain siksi, että ovat ns. kilttejä eli eivät asetu tappelemaan resurssista.
Ihan hirmu tarkkaan en tässä halua kuvailla, mutta sanotaan että 4-vuotiaana puuttuu monen monta äännettä, puhetapa on henkäys sisään tai ulos tai kuiskaus, ei innostu sanaleikeistä/loruista. Ymmärtää, mutta siinäkin paljon arvaamista minun tulkinnan mukaan. (Esim. anna lusikka -> antaa lusikan jos kahvikuppi esillä, mutta anna lusikka -> antaa haarukan jos esillä lautanen). Eli puhuu vähän, puheessa irrallisia sanoja ja ainoita yhdistelmiä on "Ei nii", äänteissä hyvin paljon puutteita; ymmärtää mutta osa ehkä muuhun kuin kieleen perustuvaa.
Kuulemma ei oltu nelivuotisneuvolassa mistään erityisestä puhuttu.
Toivon tietenkin ettei ole syytä huoleen ja toiseksi, että asia on hoidossa mutta meille ei vaan halunneet sanoa. Mutta mutta... Millaisissa tilanteissa teitä on järjestelmä lähtenyt ohjaamaan eteenpäin nyt ihan viime aikoina (eli kiinnostaa kuvio nykyresursseilla)?