En enää tunnista itseäni, oon ihan hukassa

Joskus psykiatri antoi minulle diagnoosiksi epävakaan persoonallisuushäiriön, mutta siitä ei silloin sen kummemmin puhuttu, kun juuri silloin suurin ongelmani oli pakko-oireinen häiriö johon tarvitsin apua.

Epävakaa persoonallisuus oireilee minulla lähinnä normaalin minäkuvan puuttumisena, haen koko ajan itselleni ns. uutta roolia, peilaan toisia ihmisiä sen mukaan, kenen kanssa olen tekemisissä, tuhlaan rahaa turhiin ostoksiin ja ahmin ruokaa tyhjään oloon. Menen ihan äärimmäisyyksiin, esimerkiksi muutan ulkonäköäni seurustelukumppania miellyttääkseni. Minulla on usein yksi lempi-ihminen jonka hyväksyntää haen koko ajan ja josta olen pakkomielteinen (mustasukkainen, stalkkaan sen tekemisiä ja pelkään koko ajan tämän hylkäävän minut).
Tunnen tyhjyyttä, en löydä paikkaani yhteiskunnassa, en elämän tarkoitusta ja minusta tuntuu koko ajan kuin ihmiset inhoaisivat minua. Välillä tunnen itseni täysin näkymättömäksi, arvottomaksi ja vaikka kuinka yrittäisin miellyttää esim seurustelukumppania, en tunne olevani tarpeeksi. Koko ajan on tunne, että tämä kumppani haaveilee paremmasta.
Haluaisin vain, että tämä paha olo ja tyhjyyden tunne menisi pois ja että alkaisin arvostamaan itseäni.

Terapiasta tai kenenkään rohkaisevista sanoista ei ole mitään apua. Olen 29-vuotias ja ellen pelkäisi kuolemaa ja jos tietäisin 100 % varmuudella, ettei itsem.urhas.;ta joutuisi helvettiin, tapp4isin itseni.

Mulle sanottiin, että epävakaa persoonallisuushäiriö ja muut mt-ongelmani helpottaisivat 30-ikävuoden paikkeilla, mutta tuntuu, että olen pahimmillani just nyt. En onneksi räjähdä muille ihmisille vaan osaan pitää kaiken aika hyvin sisälläni. Ainut ketä tässä satutan on minä itse.

Kertokaa muut epävakaat miten pärjäätte tässä elämässä? Mikä on teidän henkireikä?