Palaan huomenna hoitovapaalta töihin. 2lastani menee hoitoon.

ja nauti kahvitauon rauhasta töissä. nauti myös siitä että töissä ehdit käydä vessassa.

hoitopäivä lyhyt ja päivähoitopaikka valittu huolella, niin sittenhän kaikki on hyvin.



Minulla kuopus oli neljän, hoitopäivä viisi tuntia ja päiväkoti paikkakunnan paras. Levollisin mielin menin töihin.

Jotka on niin kylmiä ettei ole viihtyneet kotona koko hoitovapaata ja ihmettele avoimesti miten elää pystyy normaalisti lapsen kanssa!

Jos siellä on naisia jotka ovat esim. äitiysloman jälkeen tulleet/joutuneet tulemaan heti töihin niin heitä ei kiinnosta kuulla kuinka sinua nyt ahdistaa tulla töihin ja kuinka mietit lasten pärjäämistä.

Tuossa tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä selviytymistä, se nyt on ihan normaalia että käy töissä.

joilla ei ole tunteita, jotka ottaa huomioon.

vaan enemminkin miettisin,miten LAPSET selvityvät päivästä...

No, kirpaisi se viedä esikoista ensimmäisen kerran hoitoon. 1v4kk. Itku tuli kun lähdin hoitopaikasta, vaikka kuinka olin järkeillyt, että hyvä hoitopaikka on.



Töihin päästessä olin jo ok, mutta sitten yksi henkilö kysyi, miten tenava jäi hoitoon. Hiukan pahalta tuntui vastata, vaikka tämä henkilö ihan ystävällisesti kysyi. Onhan se ensimmäinen hoitopäivä vaikeaa itselle, kun oma "vauva" on hoidossa.

Mutta sitten alkoi työtohinat ja töiden opettelu. Ei siinä paljon ehtinyt miettiä lapsen hoidossaoloa. Ystävällinen hoitotäti laittoi vielä tekstiviestiä, kun olin ruokatunnilla, että lapsi on kuin vanha tekijä hoidossa, leikkii muiden lasten kanssa ja on kuin aina olisi ollut hoidossa. Se helpotti huomattavasti. Ja kun hoitopaikka on hyvä, voi hyvillä mielin jättää lapsen hoitoon, kun tietää, että lapsi jää sinne mielellään ja viihtyy.



Tsemppiä!