Tänään tuli täyteen 4 vuotta (vastentahtoista) sinkkuelämää

Onko aika jo luopua toivosta?

Parempi sekin kuin vastentahtoisesti suhteessa, näitähän riittää varsinkin tietyissä kulttuureissa...

Vierailija kirjoitti:

Parempi sekin kuin vastentahtoisesti suhteessa, näitähän riittää varsinkin tietyissä kulttuureissa...

Just..

Mitähän sä oikeen oot vailla...hanki elämä

Mulla jo 15 vuotta samaa, nyt ikä jo 47... En enää usko ketään koskaan löytäväni enkä jaksa edes etsiä. Jos ei nuorempana ja nätempänäkään löytynyt vaikka etsin aktiivisesti, tuskin nytkään.

Se riippuu 95-prosenttisesti ulkonäöstäsi, miten todennäköistä kumppanin löytäminen on nyt tai tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla jo 15 vuotta samaa, nyt ikä jo 47... En enää usko ketään koskaan löytäväni enkä jaksa edes etsiä. Jos ei nuorempana ja nätempänäkään löytynyt vaikka etsin aktiivisesti, tuskin nytkään.

Miltä aktiivinen etsintä näytti 15 vuotta sitten, kun ei ollut Tinderiä? Mitä yritit tehdä?

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Mitähän sä oikeen oot vailla...hanki elämä

Kumppanuutta, läheisyyttä, seksiä, keskusteluja.

Ap

Löydät, jos etsit, toisaalta mitä enemmän aikaa kuluu, voi käydä niinkin, että suhde alkaa tuntua oudolta ja huonolta idealta.

M G T O W leviää, totutelkaahan kaikki naiset tällaiseen tulevaisuuteen.

Ymmärrän, että läheisyyden kaipuu ja halu tulla rakastetuksi  nähdyksi ja kuulluksi ja saada rakastaa ovat asioita, joita haluaa elämäänsä. - Minäkin haluan. Olen vuosia halunnut. Mutta koska en toistaiseksi ikisinkkuna ole ollut parisuhteessa, niin olen opetellut olamaan kyynistymättä ja katkeroitumatta tai syyttämättä ketään muuta tilanteestani. Ei tämä aina helppoa ole, rikä ole ollut. Se löydänkö ja kohtaanko ketään koskaan joka haluaisi rakastaa minua ja  ketä minä voisin rakastaa näyttää aika. Parisuhde on onneksi vain mahdollisuus ei velvollisuus. Silti sen haluaisi kokea vielä joskus. 

M 40