Muistelin työpaikkaa jossa olin

Silmätikkuna ja kaikkea tekemääni tarkasteltiin suurennuslasin avulla.

En tehnyt mielestäni mitään väärää, mutta esimiehelle raportoitiin tekemäni epäkohdat ja puhuttulussa olin tämäntästä.

Virheitäni olivat:
- asiakkaille puhuminen liian tuttavallisesti. Työkaveri oli kuunnellut keskusteluani asiakkaan kanssa ja tuli kysymään asiakkaan poistuttua tunsinko hänet entuudestaan? En tuntenut, ja tästä raportoitiin esimiehelle ja olin puhuttelussa.
Asiakkaalle puhuminen ei käsittänyt itsestäni puhumista tai huolieni purkamista, mutta olimme yhdessä nauraneet ja jutelleet kuin tutut.

- istuin työhuoneessani ovi auki, kun odottelin seuraavaa asiakasta. Ovea ei saa pitää auki, kun muut asiakkaat näkevät, että istun toimettomana ja olettavat ettei talossa tehdä töitä.

- huoneeni ovi oli kiinni ja lukossa, asiakkaat joutuivat odottamaan luokseni pääsyä. Oven pitää olla auki.

- kävin kampaajalla ja hiustyylini muistutti maksullisen henkilön tukkaa ( hiustenpidennykset ja hiukset oli kiharalla)

- asiakkaan poistuessa huoneesta hän puki päälleen vielä ulkotakkia, kun kutsuin jo seuraavaa sisälle

Näitä vastaavia tapauksia oli tuon 9kk aikana lukuisia, koetin kestää ja käyttäytyä paremmin.
Vaikka kuinka yritin, en kelvannut ja riitttänyt.
Minut nujerettiin ja sanoin lopulta itseni irti, vaikkei minulla ollut tietoa uudesta työstä.

Meni vajaa vuosi ja sain uuden työpaikan ja tuolla minut otettiin vastaan hyvin. Olin pidetty ja arvostettu työntekijä ja sain vain hyvää palautetta.
Töissä ei tarvinnut pelätä ja miettiä mitä uskaltaa puhua.