Vaihtoehdot 1,2,3 Auttakaa.. äitienpäiväitku

kiitosta siitä että huolehdin hänestä.

teen kaiken koska rakastan lastani ylikaiken ja hän on elämäni..

Kyllä äitiä kuuluu muistaa, ja miehesi tehtävä olisi tehdä se lapsille selväksi jos eivät itse tajua. Olen tosi pahoillani.

ja otat itseäsi niskasta kiinni.

Halaa lapsia, helli heitä vaikka olisivatkin jo isoja. Huomio heitä. Opeta heidät huomioimaan muita. Harjoittelette yhdessä huomioimalla mummeja, kummeja, tätejä tms. Opeta lapsille empatiaa. Miettikää toisten tunteita, omia tunteita, sitä mikä niihin vaikuttaa jne.

eli nostaa vain kytkintä, jättä kaikki taakse ja lähteä

joko toiseen paikkaan, jota ei ole tai lopullisesti

eihän minusta ole mihinkään

ap

Ota asia puheeksi avoimesti perheesi kanssa ja kerro että olisi kiva saada edes yhtenä päivänä vuodessa tunnustusta. Kysy lapsiltasi suoraan oletko hyvä äiti. Saat varmasti parhaiten ihania kommentteja sillä tavoin.

Ehkä lapsesi ja miehesi eivät ajattele kuinka tärkeää tuo meille äideille on. Ymmärrän sinua tosi hyvin.

Itsekin olen joskus mieli maassa mennyt lapselleni ja inissyt, että "rakastotko äitiä yhtään?" ja lapsen kommenttien jälkeen olen ollut taas pelkkää hymyä.

Häntä pystyyn, ap!

muistaa ja juhlia äitiä, jos ei siihen muistamiseen ja huomioimiseen tule mallia kotoa!

Ei ole kyse siitä, oletko hyvä vai huono äiti. Sinun täytyy OPETTAA lapsesi huomioimaan ja juhlistamaan tasapuolisesti kaikkia. Missä miehesi, eikö hänkään tue ja auta lapsia juhlistamaan äitiä? Jos ei, tiukka puhuttelu miehelle.

Ja sitten... Älä vertaa omaa elämääsi muihin. Nettiin saa nopeasti pari hyvää kuvaa kiiltokuvaelämästä, mutta ne ei kerro yhtään mitään, mitä ennen tai jälkeen kuvan ottamisen on tapahtunut.

Ja vielä, jos et itse arvosta itseäsi ensin, ei sitä tee kukaan muukaan. Ja jos makaat lattialla ulko-oven edessä eteisessä, ei kukaan voi sua pitääkään muuna kuin kynnysmattona. Et ole roska yhteiskunnan silmissä (korkeintaan omissasi), arvosta itseäsi hyvä nainen!

Olisin halunnut halauksen ja ehkä vielä itsetehdyn kortin, mutta....

No, ei kai lahjahevosen suuhun voi katsoa.

Tätä tää äitiys on.

sano suoraan, mitä haluat. Eivät lapset sitä välttämättä itse hoksaa.



Äläkä missään nimessä vertaa itseäsi muihin, ulkokultaisuus ei ole vaikeaa. Et voi tietää, mitä muissa perheissä oikeasti tapahtuu.



Keskity itseesi ja lapsiisi.

Sain kyllä itse tekemät kortit, jotka oli koulussa tehty. Ei nuo olisi mitään tehneet ellei olisi ollut pakko.

En olisi muuta halunnut kuin, että olisivat edes tämän päivän yrittäneet olla kiltisti.

Sainpa sitten tänäänkin kuulla olevani tyhmä äiti, kun käskin nukkumaan ja kello oli vasta kymmenen.

Jotain on mennyt pahasti pieleen.

Silti noita ihania riiviöitäni rakastan yli kaiken ja olen heistä monessa asiassa ylpeä.



Sama se on muuallakin ei kukaan arvosta ja pelkkiä moitteita tulee joka paikasta. Jättäisivät edes rauhaan, mutta ei. Aina vaan tulee paskaa niskaan.



Pakko vaan jaksaa ja edes itse itseään rakastaa ja arvostaa tai ainakin yrittää.

Olen jo sen eron ottanut.

Kukaan lapsista ei käynyt äitienpäivänä äitinsä luona. Äiti odotteli turhaan tarjoilujen kanssa.

15 vuotia poika alta kulmain toivotti hyvää äitien päivää, halatiin ,kun minä ensin halasin. JA 18 vuotia toivotti äitien päivää , äitinsä sanoi halaa mummoa halattiin. En koe sitä minään surillisenä asiana.Nämä lapset ovat halanneet kymmeniä kertoja , ja sanoneet rakastavansa. Se kuuluu tuohon ikään, eikä luulisi aiheuttavan ongelmia.

meillä ainakin vuorotellen poika tulee ite halaa ja sanoo rakastavansa mua tai sit mä pyydän et tulee halaa ja sanon rastavani häntä..ja toinen vastaa toiselle samalla tavalla

näköjään olisi minun itse pitänyt vielä onnittelutkin hoitaa...

mutta kun 364 päivää vuodessa teenkin kaiken heidän puolesta, niin sen yhden ainoan päivän olisin toivonnut kiitokseksi. kai sitä joskus saa kiitostakin odottaa?

en näköjään