Tunnetko yhtään yli 70-vuotiasta, jota voisit luonnehtia sanalla ujo?

vain kännissä uskaltaa olla puheissa kenenkään kanssa. Eli on melkein aina tukka sekaisin.



74v pappa

Kyllä hän oli myös sinut ympäristönsä ja itsensä kanssa, mutta hänelle se merkitsi ehkä pikemminkin sitä, että hän hyväksyi oman ujoutensa ja tuli toimeen sen kanssa. Hän ei siis vapaaehtoisesti ollut tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa, välitti kaikkea esiintymistä ja puhumista ja sen sellaista, mutta eli varsin tyytyväistä, hiljaista ja onnellista, elämää oman lähipiirinsä - perheensä, lastenlastensa ja onneksi myös vähän aikaa lapsenlapsenlapsensa kanssa.



Luulen, että minusta itsestäni tulee aika tavalla samanlainen.

ovat kaikki 'osanneet jo elää' temperamenttinsa kanssa. Eli hiljainen, arka ja vetäytyvä ihminen osaa tuossa vaiheessa kuitenkin jo sataprosenttisesti käyttäytyä sosiaalisissa tilanteissa eikä vain ynnytä yksin jossain nurkassa.



Itsekin alan jo oppia näin nelikymppisenä arkajalkana.

Taustalla jokapäiväinen ennaltaehkäisevä ruumiillinen kuritus lapsuudessa. Saivatpa sitten kiltin tytön!

...jotka makaavat kuolleina asunnossaan pari viikkoa, koska heillä ei ole perhettä tai ystäviä kaipaamassa.

Sellaisia papparaisia jotka vähän murahtaa jotain, kun heitä puhutellaan.

Esim. meidän naapurimme, yli 70-kymppinen mummo, hän on arka ja ujo.

Ja isäni serkku, myös nainen, on todella ujo.

varmaan välinpitämättömiä, elämä on paskaa muutenkin niin miksi välittää muiden ajatuksista.

sehän on se mummojen sama vanha virsi. oikeasti ujoja, jaa, enpä tiedä.

Kyllä tuon ikäisillä monilla kuitenkin on typeriä asioita joita eivät kehtaa mutta sekin on kai enemmän vahan hyvän ajan tapoja kuin ujoutta.