Joko pettävä ja huolehtiva, tai rehellinen ja välinpitämätön mies?
luin erään kirjan jossa mies pettää vaimoaan, mutta pitää vaimosta, rakastaa, kehuu ja huomioi.
itselläni mies, joka luotettava kuin kallio, muttei saa sanaa suustaan kehuakseen minua ym ym
kumpi on parempi vaihtoehto?
Kommentit (18)
olen miettinyt sitä asiaa jo jonkin aikaa. luin kirjan "vaimo kävi lääkärissä" ja siellä mies huolehtii ja rakastaa, mutta myöskin pettää. mutta hän tekee vaimon elämän viimeiset viikot kaiken sen mitä mieheni ei saa aikaiseksi edes koko elämäni aikana..
ja ei se ole edes ihan lyömätönkään yhdesitelmä :/
mihin sä aikuinen ihminen kehuja tarvitset? etkö usko olevasi hyvä ja ihana ilman että joku Fabio kuiskuttelee lurituksia korvaan?
Rehellinen voi oppia puhumaan ja pussaamaan. Pettäjä ei muutu koskaan, enkä missään tapauksessa haluaisi kumppanikseni miespuolista jakorasiaa.
rakkaudettomalta. Kumpaakaan en elämääni kaipaisi. Onneksi mulla onkin rehellinen, kunnioittova ja rakastava mies.
Jos en tietäisi pettämisestä niin valitsisin sen pettäjän. Ainakaan sitä jälkimmäistä en pystyisi ottamaan vaikka haluaisinkin, kun se sellainen passiivinen mutta rehellinen miestyyppi ei vetoa muhun yhtään. En pystyisi hämäämään sellaista naimisiin kanssani vaikka yrittäisinkin, kun en pystyisi teeskentelemään olevani rakastunut.
Tunnen yhden tällaisen huomioivan, rakastavan ja mukavan kroonisen pettäjän, hän on työkaverini. Ei ole koskaan sanonut mitään muuta kuin hyvää vaimostaan, on kertonut (kun suoraan kysyin) ettei pettämisellä ole vaimon kanssa mitään tekemistä, ja on kaikkien mielestä todella kiva ja charmikas ihminen. Voisin hyvin langeta häneen, jos en tietäisi millainen parantumaton sarjapettäjä on.
mutta ,mulla on sekä rehellinen, että ihana ja välittävä, täydellinen aviomies!
Joko sellainen ihanan huolehtiva, tunteellinen, kehuva, rakastava - ja myös aikamoinen "naisten mies".
Tai sitten (kuten nykyinen): Ei paljon tunteile eikä kehu, mutta erittäin luotettava, ei edes vilkaise muita.
olen lukenut kirjan ja ajattelin ihan samaa. jos sita keskivertoihanaa ei ole, niin kumpi olisi parempi? saanko olla onnelline sen 2-tyypin kanssa?
jos sellaisia siis on. Itse olen päättäny elää yksin siitä huoimata, että olen nuori ja vttävä yh-äippä. Se mies joka pettää, mutta kehuu sua...se kehuu kaikkia niitä muitakin ;) aika etovaa...ja pystytkö tosiaan olemaan yksi haaremin jäsen?
mä en vaan kestänyt sitä.
Osti kukkia, koruja, hali, suukotteli, kehui kauniiksi välillä yms... ennenkaikkea usein kertoi rakastavansa minua enemmän kuin mitään muuta...
Ja petti mua suhteen alusta lähtien... Mä tajusin asian vasta kun oltiin oltu yhdessä pidempään. Lapsi oli 3kk, kun mies narahti ekan kerran ja vannoi vaikka mitä... lapsi oli alle vuoden, kun otin eron, kun mies ei vaan muuttunut.
Rakastan exääni yhä ja hän on erinomainen isä lapselleen. Joudun säännöllisesti muistuttamaan itseäni eromme syistä, jotten haksahtaisi uudelleen. Olemme siis ihan hyvissä väleissä...
Ton sepustuksen jälkeen kai on selvää, että minä ottaisin sen luotettavan riemusta kiljuen. En vain usko, että sellaista enää löytyy :(
Jokainen tajuaa kyllä, kun oikein ajattelee, että tuo pettävä ja huolehtiva eivät yksinkertaisesti sovi samaan ihmiseen. Mies voi olla pettävä ja esittää huolehtivaa, mutta ei sitä oikeasti ole.
Se, että tuo kukkia ja lahjoja ja lirkuttelee, ei tee kenestäkään oikeasti huolehtivaa.
Oikeasti huolehtiva ihminen ei ikinä loukkaisi puolisoaan, saati ottaisi esimerkiksi sitä riskiä, että saattaisi toisen naisen raskaaksi tai tartuttaisi vaimoonsa sukupuolitaudin. Pettäjä ottaa aina sen riskin! (kondomi ei suojaa todellakaan 100%)
Ja toisaalta se, ettei osaa sanallisesti ilmaista itseään eikä osaa ostaa lahjoja, ei tee kenestäkään välinpitämätöntä.
..ei opi puhumaan, valitettavasti... :(
Ottaisin pettäjän ja ryhtyisin kanssaan avoimeen suhteeseen, jolloin molemmilla olisi lupa liiton ulkopuolisiin virityksiin. Huomaavaisena kumppanina mies tietysti huolehtii, etteivät ne häiritse perhe-elämää, eihän hän muuten olisi huomaavainen ;-)
En ole mmustasukkainen, valehtelua ja eri pelisääntöjä kumppaneille kylläkin vihaan.
jos vähänjkään arvostat ap itseäsi ota rehellinen mies- saat nukkua yösi rauhassa ja rahat ja lastesi mielenterveys säästyy
Kaveripiirissäni tuntuu esiintyvän paljon näitä lirkuttavia ruusupuskan takana piilottelevia hännänheiluttajia, omani taas on sellainen rehellinen ja luotettava, jolta ei kukan kukkaa eikä kaunista sanaa irtoa.
En usko, että olisi helppo elää pettävän miehen kanssa - kyllähän sitä alkaisi aika pian jokaisen lahjan ja ruusupuskan kohdalla epäilemään, että monessako kolossa sitä on taas käyty ryömimässä. Jatkuva epäluuloisuus ja epävarmuus, ja varmasti myös mureneva itsetunto ("mikä mussa on vikana, kun pitää vieraissa hypätä") taitavat olla ne naisen tunteet, enkä usko että niiden kanssa olisi helppo elää.
Mutta ei tämä elämä kovin ruusuista aina ole, vaikka mies onkin luotettava. Mieheni ei todellakaan liiemmin jakele kehuja tai kiitoksia, ei ostele lahjoja eikä juuri osoita huomiotaan sellaisilla romanttisilla elkeillä. Hän ei osaa sellaista. No, minä puolestani kieriskelen useinkin siinä epävarmuudessa, olenko riittävä, liian ruma vai tarpeeksi kaunis, surkea sängyssä vai riittävän hyvä, pitääkö mieheni minua hyvänä äitinä vai huomaako hän esim. kotityöpanostani ja muita hoitamiani asioita lainkaan, jne. Sitten, kun lähipiiristä löytyy näitä ylistyslauluja vaimoilleen kirjoittavia miehiä, tulee helposti ajauduttua siihen päätelmään, että "kun mies ei kehu, kiitä eikä huomioi romanttisesti, tarkoittaa se sitä, että minussa on jokin vika". Ja minä kun en tiedä mikä vika minussa on, pyörittelen päässäni kaiken mahdollisen ja lopulta tulen siihen tulokseen, että olen yksinkertaisesti perustavanlaatuisesti surkea ja epäonnistunut äiti, vaimo ja kerrassaan mitätön yksilö ihmisenä. Jos ja kun joskus miehelleni suuni avaan näistä aatoksistani, hän toteaa, että "eihän se nyt niin ole", ja se siitä. Sen jälkeen minä päättelen, että mies valehtelee, koska vaikka sanoo ettei asia ole kuten minä ajattelen, mies ei kuitenkaan kerro, miten asia sitten on. Jos surkuttelen sitä, etten ole tarpeeksi kaunis, se, että mies sanoo että "eihän se nyt niin ole", ei tarkoita kuitenkaan samaa, kuin että mies sanoisi, että "olethan sinä kaunis".
Minä ottaisin mielelläni samaan pakettiin rehellisen ja huomioivan - sellaisiakin miehiä on.