Minkälainen äiti olet/olit lapsillesi kun he asuivat vielä kotona?

Täältä saa lukea kovin usein äideistä joita ei tunnu kiinnostavan aikuiset lapsensa.
Mietin että millaisia äitejä he ovat olleet kun nämä aikuiset lapset olivat pieniä?

Omat lapseni asuvat vielä kaikki kotona. Vanhin on 18-v. Sitten on 16-v, 12-v ja 5-v. Kolme heistä on poikia.

Minä tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä millainen äiti olen ollut etenkin esikoiselle. Koen että olen "jalostunut" äitinä tässä vuosien saatossa ja osaan olla parempi äiti kuopukselle mitä esikoiselle. Minulla on nyt pitkä pinna ja kestän kiukuttelua todella hyvin. Olen myös oppinut ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta eli tunnen aina suurta empatiaa jos lapseni kiukuttelee.
Esikoiselle tuli huudettua ihan liikaa ja sitä seuraavallekin lapselle. Sain myös ihan älyttömiä raivokohtauksia heille.
Olen kyllä aina ollut sellainen äiti joka pitää paljon sylissä ja kertonut vähintään kerran päivässä että rakastan ja että kuinka ihana lapsi onkaan eli toivon että se on vähän kompensoinut tilannetta.

En silti uskalla kysyä esikoiselta että millaisena äitinä hän minut muistaa 😬

Minulla on nyt hyvät ja läheiset välit kaikkiin lapsiini ja voin luontevasti halata kaikkia.
Itse muistan etten enää teininä halaillut äitini kanssa ja se olisi ollut todella kiusallista. Siitä olen iloinen että meillä ei ole näin. Ei nuo teinipojat kyllä omin päin tule minua halimaan mutta jos tulen halaamaan ja kerron että ovat rakkaita niin eivät he ihan hirveästi ainakaan minua pois tuupi 😅

Tämä on siis yksi asia minkä olen halunnut tehdä eri tavalla mitä oma äitini.
Toinen on se että haluan olla aina tuki ja turva. Äitikin on kyllä sitä minulle mutta hän välillä ignooraa minut kun koitan jostakin puhua. Toivottavasti en tule ikinä tekemään samoin koska se tuntuu pahalta.