Lukio ja läksyjen/opiskelun määrä
Tuntuu, että työmäärä moninkertaistui yläkouluun verrattuna. Läksyjen kanssa menee pitkälle iltaan ja viikonloppuunkin jää hommia, vaikka lapsi on nopea tekemään.
Onko tämä vain alkuvaiheen opiskelemaan opettelemista? Kertokaa kokemuksia!
Kommentit (10)
Aloitin lukion viime viikolla ja läksyihin menee päivässä enintään 1,5 tuntia. Lukiossa vaikeinta ovat vain ne helvetin oppimispäiväkirjat.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin lukion viime viikolla ja läksyihin menee päivässä enintään 1,5 tuntia. Lukiossa vaikeinta ovat vain ne helvetin oppimispäiväkirjat.
On 1,5 h oletettavasti pitkän päivän jälkeen paljon. Tsemppiä!
Niin se kasvaakin ja yliopistossa kasvaa vielä lisää. Ihan normaalia. Pitää oppia priorisoimaan.
Ne alueet on ihan käsittämättömän laajoja nykyisin ja melkein mistään aiheesta ei riitä, että lukee vaan kokeeseen vaan pitää värkätä projektia, esitelmää, oppimispäiväirjaa jne...
Pitkä matikka on vaikeaa ja vie iteltä tunteja ja englannin sanasto tosi työläs.
Ai.
Mä tein lukiossa tehtävät tunnilla, kotona en ollenkaan.
Kirjoituksiin kun muut pänttäsivät, minä ryyppäsin.
Tuli älliä ja kukkia.
Tämän jälkeen kävin amkn ja yliopistoa iltaisin päivätöiden jälkeen. Ei ollut vaikeaa, työlästä ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Niin se kasvaakin ja yliopistossa kasvaa vielä lisää. Ihan normaalia. Pitää oppia priorisoimaan.
Näinhän se on. Ja toki on itsestä kiinni, miten kauan koulutöiden parissa viettää aikaa :). Priorisointi on tärkeää, hyvä pointti. Varmasti aika nopsaan alkaa hahmottua itselle tärkeimmät ja kiinnostavimmat aiheet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne alueet on ihan käsittämättömän laajoja nykyisin ja melkein mistään aiheesta ei riitä, että lukee vaan kokeeseen vaan pitää värkätä projektia, esitelmää, oppimispäiväirjaa jne...
Pitkä matikka on vaikeaa ja vie iteltä tunteja ja englannin sanasto tosi työläs.
Tätä minäkin mietin. Eikä kaikkiin kokeisiin voi edes kunnolla lukea, koska joissakin kokeissa pitäisi vain pohtia.
Ukko39 kirjoitti:
Ai.
Mä tein lukiossa tehtävät tunnilla, kotona en ollenkaan.
Kirjoituksiin kun muut pänttäsivät, minä ryyppäsin.
Tuli älliä ja kukkia.
Tämän jälkeen kävin amkn ja yliopistoa iltaisin päivätöiden jälkeen. Ei ollut vaikeaa, työlästä ehkä.
Niin minäkin, 90-luvulla. Meno taitaa olla aika erilaista nykyään, ml. nuoriin kohdistuvat paineet. Esim. pitkän matematiikan korostuminen jatko-opintovalinnoissa luo omanlaisiaan paineita, varsinkin, jos matematiikka ei ole se "oma juttu". Tuttavan lapsen lukioalkajista KAIKKI valitsivat pitkän matemaatiikan, eivätkä todellakaan palavasta rakkaudesta ko. oppiainetta kohtaan.
Priorisointi. Halutaanko läpi vai halutaanko huippuarvosana. Jopa avoimessa yliopistossa joutuu priorisoimaan, vaikka aineet voi vapaammin itse valita ja maksaa. Lukio tarjoaa puitteet ja resurssit. Aika nuorella iällä pitää sitten osata poimia se oleellinen. Ryhmätyö voisi olla kova sana. Työelämässäkin opimme toisiltamme ja opetamme toisiamme. Tiedostaen tai tiedostamatta. Tsemmpiä opiskeluihin!
Jokaisen aineen opettaja tuntuu luulevan, että se on ainoa aine mitä opiskellaan. Kukaan ei kontrolloi lukion kokonaistyömäärää. Ei ihme, että nuoret uupuvat.