Kovaa oli elämäni lapsuudessani vuosina 1912-1927.

Meillä syötiin lapsuudessani vain kesäytyneitä särkiä, pottuvoita, kunnan manatuista jauhoista tehtyä kuivattua ruisleipää, voita sillloin harvoin kuin sitä oli ja juomana oli puolukoista keitettyä juomaa ja kuorittua, rasvatonta maitoa eli kurnaalia, johon oli sekoitettu vähintään puolet vettä maidon lisäksi. Kunnan jauhoja saatiin ilmaiseksi, kun isä oli joutunut hullujenhuoneelle ja me lapset vaivaistaloon kun äiti oli menehtynyt synnytykseen. Ei vaivaistalossa mitään herkkuja todellakaan saatu. Kahvia, lihaa, sokeria, makeisia, nisua, sokerikorppuja, kermaa, räiskäleitä, pannukakkua, kermaa ja muita sellaisia herkkuja mitä rikkaiden perheiden lapset saivat emme saaneet koskaan. Ei ihme, että me jäimme niin kitukasvuisiksi, minäkin olin 15-vuotiaana vuonna 1927 kun ripille pääsyn jälkeen vaivaistalosta pois jouduin vaimoksi eräälle mökin ukolle vain 136cm ja 28kg. Vaikka pienessä noin 25 neliön mökissä lapsuudessanikin asuin. Se oli jo hajoamaisillaan kun vanhempani siihen aikanaan muuttivat mentyään naimisiin vuonna 1901. Lapsia heille syntyi 18, mutta enää 9 oli elossa kun me vuonna 1920 vaivaistaloon isän hulluksi tultua ja äidin kuoltua jouduimme. Kuolleet lapsivainajat oli omaan pihaan suon laitaan suonsilmäkkeeseen upotettu, nimettömiksi ne raukat jäivät kun kuolivat 2kk-4v9kk iässä. Niitä kun ei voitu kirkonkylälle asti viedä että niille olisi annettu nimi tai ne olisi kastettu, eikä niitä siksi olisi pyhään kirkkomaahankaan haudata saatu. Äiti sinne sentään vietiin, vaikka siinä 4 päivää neljältä mieheltä meni, kun he muutamasta laudasta tehdyssä arkussa äitiä veivät kirkkomaahan veivät, jalkaisin kulkivat ja jonkinlaisen kelkan avulla arkkua perässään vetivät. Isä sitten oli kuollut hullujen huoneella vuonna 1954 mutta eihän siihen aikaan mielipuolia haudattu, mielisairaalan lähistöllä olevaan metsikköön ruumis heitettiin siellä olevaan suureen kuoppaan, jossa ties mitä susia, kettuja, ilveksiä, karhuja, korppeja, haukkoja, kulkukoiria, villikissoja ja rottia oli valtavasti ruumiita syömässä. Ja ruumiiden haju levisi monen kilometrin päähän, siellä kun kuoli paljon kipeitä ihmisiä, jotka hullujen huoneella asuvat. Kaikki vanhukset, raajarikot, mielipuolet, hermosairaat, tylsämieliset, kaatumatautiset, orpolapset, kuuromykät, sokeat, ilotytöt, aivottoman lapsen synnyttäneet naiset ja muut yhteiskunnan elätit synnyinmaassani Intiassa asuivat ja kuolivat. Siellä asui yli kymmenen tuhatta asukasta, vaikka se olikin tarkoitettu vain mielipuolille ja korkeintaan noin 2000 asukkaalle.