Lue keskustelun säännöt.
Todentuntuiset muistot tapahtumasta jota ei ole tapahtunut yleisiä?
6+23
01.08.2022 |
Muistan todella kirkkaasti, olen parin kaverini kanssa talomme pihassa, meillä on kaikilla pyörämme joiden merkit ja värit muistan vieläkin elävästi, äitini käy tarkistamassa että meillä kaikilla on kypärien hihnat kunnolla kireellä ja sanoo ettemme poistu asuinalueelta minnekään. Lähdemme polkemaan ja juttelemme jotain ja pelleilimme melko vaarallisesti pyörillämme kapealla talojen välissä kulkevalla hiekkatiellä keulien ja muuten vain keskittymättä mihinkään oleelliseen, kypärät on heitetty lähimpään ojaan jo 100m päässä meidän kodeistamme.
Tässä kohtaa muistikuvani ovat yhä yhtä elävät mutta nyt outous alkaa.
Toinen kavereistani ehdotti että menisimme "vähän" kauemmas asuinalueestamme ja näin myös teimme, menimme aika paljonkin kauemmas kunnes yhtäkkiä puiden vieressä keplottelevan tien päässä aukesi kaunis maisema. Keltainen ilta-auringossa kimaltava laaja pelto jossa seisoi sielä täälä latoja ja sen toisella puolella kaukana näkyi vain metsää. Katselimme hetken, mutta emme osanneet oikein arvostaa tuota näkyä tuohon aikaan vaan lähdimme vain olkia kohautellen takaisin päin ja lähikaupan kautta hakemaan kypärät ojasta ja ne päässä kotiin. Ehkä 12 vuotta myöhemmin kun olimme noin 18vuotiaita kysyin heiltä muistavatko he tämän pyöräseikkailun ja he myös muistivat sen hyvin koska se oli ensimmäinen kerta kun uskalsimme "uhmata isoja aikuisia" poistumalla sallitulta alueelta. Päätimme lähteä pyörillä sen saman reitin ihan vain nostalgian takia ja meillä oli tarkalleen sama mp mitä reittiä oltiin pyöräilty koska mikään ei alueellamme ollut niiden vuosien aikana pahemmin muuttunut ja muistikuvat siltä reissulta oli veden kirkkaat.
Matka tyssäsi kuitenkin yllättäen kun emme löytäneetkään sitä metsätietä jonne olimme asuinalueelta kääntyneet ja joka meidät sinne mystiselle pellolle oli johdattanut. Ihmettelimme tätä suuresti koska muistimme polun alkaneen tarkalleen erään Ahon taloksi kutsutun omakotitalon ja toisella puolella olleen vaaleanpunaisen autiotalon välistä, asuinalueemme reunasta. Nämä talot olivat molemmat myös yhä paikoillaan ja täysin muuttumattomina mutta niiden välistä ei lähtenyt edes kinttupolkua metsään. Hämmentyneenä lähdimme takaisin päin ja kotona kerroin "tunnustin" tämän vanhan rikkomuksemme saadakseni tietää isältä siitä pellosta latoineen, mutta isä sanoi ettei meidän asuinseudulle tai edes lähellä ole ollut peltoja pitkään aikaan, ei edes hänen elinaikanaan, äitini ehdotti että pelto olisi peitetty uusilla rakennuksilla.
Tämä teoria ei ole mahdollinen koska asuinalueemme uusimmatkin talot on just sotien jälkeen rakennetut ja asuinalueemme on ollut jo vuosikymmeniä sumpussa. Toisella puolella aluetta alkaa kerrostalovaltainen keskusta, toisella puolella on teollisuusalue, yhdellä puolella on taas junarata ja asema ja vielä neljäntenä sumppua kiristämässä on tämä metsä jonka läpi luulimme päässeemme sille pellolle. Totuus kuitenkin on, että metsän toisella puolella ei ole peltoa vaan se on vain pieni puualue jonka toisella puolen on eräs kerrostalolähiö joka on ollut sielä jo silloin kun tämä pyörälenkki pellolle toteutettiin. Lähin pelto on toisella puolella kaupunkia ja sinne emme olisi 6vuotiaina pyörillä jaksaneet ja jos olisimme niin olisimme myös varmaan jääneet auton alle koska ajoimme miten sattui.
Kommentit (17)
Itselle lähinnä tulee mieleen jokin clitch in the matrix tapahtuma mut vakavasti ottaen sanon että olet vain ja jankannut tätä muistikuvaa kavereillesi niin että hekin nyt luulevat muistavansa sen eikä tässä ole mitään sen oudompaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi muisto, josta en tiedä oliko se totta vai unta.
Minullakin on joitain muistoja, joista en voi tietää, että onko ne oikeasti tapahtuneet ja sitten on ollut muistoja, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet vääriksi. Esimerkiksi muistan, että päiväkodissa ollessani olisimme olleet jollain metsäretkellä, jonka yhteydessä olisimme istuneet nuotion ympärillä syömässä eväitä, mutta en ole varma, että onko tämä muisto totta vai ei. Eräs toinen muisto, joka myöhemmin osoittautui valemuistoksi on sellainen, että olisin ollut vanhempien kanssa mökillä ja että olisin ollut äidin kanssa sisällä. Olin mökin ulko-ovella ja kurkotin kohti oven kahvaa saadakseni oven auki ja päästäkseni ulos, mutta äiti kieltää menemästä sinne yksin ja minä käännyn katsomaan häntä. Olisin ollut silloin noin 2-vuotias. Myöhemmin tämä osoittautui valemuistoksi, kun näin valokuvan, jossa olen tosiaan 2-vuotiaana siellä mökillä ja ulko-oven luona kurkottaen kohti oven kahvaa ja samalla katson kohti kameraa, jolla luultavasti isä otti minusta valokuvan. Olin siis nähnyt sen kuvan ja luonut siitä tällainen valemuiston tai sitten kuvan ottoon olisi todella yhdistynyt sellainen muisto, että jotenkin hämärästi muistaisin sen hetken kun kuva otettiin ja äiti kieltää minua lähtemästä ulos, mutta sen sijaan että olisin kääntynyt katsomaan äitiä, niin katson isää joka otti kuvan minusta. Tai sitten äiti otti sen kuvan ja samalla kielsi minua menemästä ulos.
Muistan lueskelleeni Ahmed Ahne sarjakuvia vuonna 2018 kotikaupungin keskustassa iäkkäässä puutalossa toimineesta divarissa odottaessa äitiä ja isää kaupoilta ja siitä on ainoat muistot kyseisestä sarjakuvasta koska mulla ei ollut varaa ostaa niitä. Kuitenkin nyt hiljan sain selville että se divari purettiin jo vuonna 2016 jolloin emme ees asuneet siinä kaupungissa ja mulla on täys muistikuva siitä paikasta! Sain vieläpä käsiini vanhoja kuvia siitä divarista ja ne täsmäsivät muistojeni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin kun vaihdettiin kasarilla autoa että isä laitto kauppojen solmimisen jälkeen talbottiin vajan huonokuntoisimmat renkaat ja vaihtoi pellin alle tiedettävästi huonokuntoisen akun uudehkon tilalle, mutta ei sitä kuulemma oikeasti koskaan tapahtunut vaan tää on valemuisto😅
No keskitysleiriltä selvinneiden lapsen lapset näkevät painajaisia leireiltä
Perimässä siirtyy enemmän kuin on tiedetty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole laisinkaan sellaisia kuviteltuja, kaikki muistikuvat varhaislapsuudesta täysin todellisia ja tapahtuneita.
Vierailija kirjoitti:
No keskitysleiriltä selvinneiden lapsen lapset näkevät painajaisia leireiltä
Perimässä siirtyy enemmän kuin on tiedetty
Todennäköisemmin niden vanhemmat on vaan traumatisoinut lapsensa kertomuksillaan, samoin opettajat ja kaikki dokumentit ja kirjat aiheesta, mitä lapsille on tuputettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No keskitysleiriltä selvinneiden lapsen lapset näkevät painajaisia leireiltä
Perimässä siirtyy enemmän kuin on tiedetty
Todennäköisemmin niden vanhemmat on vaan traumatisoinut lapsensa kertomuksillaan, samoin opettajat ja kaikki dokumentit ja kirjat aiheesta, mitä lapsille on tuputettu.
Ei ole näin
Ei ehkä ihan sitä mitä ap hakee, mutta minulle tulee todella usein deja-vu ilmiöitä.
Nämä olen aina nähnyt unina ennen kuin asia on tapahtunut elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tarina. Monestihan näihin tämän kaltaisiin muistoihin on selityksenä se, että jotkut paikat, joissa on joskus lapsuudessa käynyt, niin ovat voineetkin olla jossain ihan muualla, kuin missä on niiden muistellut tai olettanut olevan. Muistikuvat kun voivat olla melko hatarat, ja hämärtyneet aikojen saatossa.
Esim minäkin muistan tällaisen, kun olimme lapinreissulla vanhempieni kanssa 90-luvun alkuvuosina, kun olin melko pieni, niin että kävimme sillä reissulla Valinta Mäkelä -nimisessä kaupassa, ja minulla oli aina sellainen muistikuva, että se kauppa olisi ollut jossain Kaamasessa tai siellä päin, mutta myöhemmin olen saanut selville, ettei se ollut Kaamasessa, vaan Ylitornion Mellakoskella, jossa on todellakin ollut sen niminen kyläkauppa.
Myös joku paikka, alue, rakennus tai rakennelma, jonka on lapsuudessa nähnyt tai käynyt siellä, niin on voinut näyttää silloin aivan toisenlaiselta ja paljon suuremmalta, kuin sitten aikuisena tai vanhempana.
Tuossa ap:n tarinassakin jokin näistä voisi olla selityksenä muuten, mutta kun kerran muillakin on samanlainen muistikuva, niin se tekee kyllä jutusta perin oudon, johon on vaikea keksiä luonnollista selitystä.
Vierailija kirjoitti:
No keskitysleiriltä selvinneiden lapsen lapset näkevät painajaisia leireiltä
Perimässä siirtyy enemmän kuin on tiedetty
Minä tahtoisin päästä katsomaan erään turkulaisen rakennuksen vintille, onko siellä sellaista kuin unessani. Unen näin ennen kuin tiesin siitä talosta.
Esivanhemmat todennäköisesti tapasivat niillä nurkilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli ikävä tunne, että päädyin johonkin rinnakkaistodellisuuteen, kun taannoin menin työhaastatteluun ja sain vakityön. Sekä vaimoni, että veljeni muistavat, että se olisi tapahtunut kesäkuussa. Minä toukokuussa. Minulle reissuja oli kaksi, heille yksi. Kuin sitä ensimmäistä, jolloin sain työn, ei olisi edes tapahtunut. Hekin tosin hämmentyivät, kun ruvettiin perkaamaan, miten yksi reissu - vaihtoehto kävisi kaikkiin muihin itse kunkin elämässä silloin tapahtuneisiin asioihin yhteen. Sen jälkeen koko elämä on muutenkin mennyt täysin uusiksi ja sekaisin, vaimo muuttunut eri ihmiseksi ja niin kai itsekin. Myös Suomi on täysin muuttunut, oikeistolaiseksi paskalandiaksi ja Venäjä hyökännyt Ukrainaan, Trump ei tullut valituksi heti uudelle kaudelle, vaan vasta -24. Entäs jos mitään näistä ei oikeasti ole tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Itselle lähinnä tulee mieleen jokin clitch in the matrix tapahtuma mut vakavasti ottaen sanon että olet vain ja jankannut tätä muistikuvaa kavereillesi niin että hekin nyt luulevat muistavansa sen eikä tässä ole mitään sen oudompaa
Tämä on yksi järkeenkäypä teoria, joka voisi selittää tuon tapauksen. Ehkäpä ap on nähnyt lapsuudessaan jossain muualla tuollaisen kuvailemansa peltomaiseman, ja yhdistänyt sen sitten jotenkin siihen omaan asuinalueeseen, ja siellä kavereiden kanssa kuusivuotiaina tehtyyn pyöräreissuun.
On aika tyypillistä, että joitain muistoja lapsuudesta, jotka ovat kuitenkin ajan saatossa hieman hämärtyneet, niin niitä saattaa yhdistää toisiinsa ja muistaa, että ne tapahtuivat samaan aikaan ja samassa paikassa, vaikka todellisuudessa ne ovat tapahtuneet ihan eri aikaan ja eri paikassa.
Ja tosiaan, jos ap on näille kavereilleen useaan otteeseen jankannut tätä, että muistatteko silloin kun pyöräiltiin sinne, ja nähtiin se komea peltomaisema, niin kaveritkin, joilla ehkä myös samalla lailla muistikuvat hämärtyneet, niin ovatkin alkaneet uskoa, että näinhän se silloin oli.
En ole itse toistaiseksi saanut itseäni kiinni sellaisesta, että muistaisin kokonaan tapahtumattomia asioita. Joskus kyllä muistan väärin sen, milloin joku tapahtuma on tapahtunut, tai sen missä sanamuodossa joku on sanonut jotain.
Siis onko muilla tällaisia ja jos on mitä olette niistä ajatelleet? Itse en jaksa uskoa sen olleen pelkkää kuvitelmaa koska muistan sen niin selvästi ja kaverini muistaa myös, olemme tutkineet vanhoja ilmakuviakin ja todenneet ettei 60luvun jälkeen alueellamme ole niidenkään mukaan ollut peltoja, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että me tiedämme mitä näimme ja piirsimme kukin tahoillaan kuvan muistin pohjalta siitä näystä ja kun vertailimme niin nekin olivat niin identtiset kuin kolmen ihmisen käsin piirtämät kuvat oikeastaan voi olla.