Todentuntuisten fantasioiden luominen ihastuksesta, onko tämä pitkän sinkkuuden oire vai mistä on kyse?
Olen huomannut sekä omalla kohdallani että joidenkin muiden jo tovin sinkkuna olleiden kohdalla sellaisen tavan, että ihastuksen kohteesta aletaan luomaan jotain taianomaista fantasiaa. Ja se fantasia korvaa todellisuuden. Eli se mitä todellisuudessa tapahtuu on vähemmän olennaista kuin se, mitä siitä toisesta kuvitellaan. Itse esimerkiksi haaveilen miehestä jonka kanssa en halua mitään oikeaa parisuhdetta. Livenä kohdatesa suhtaudun häneen kuin kehen tahansa kuolevaiseen, mutta annas ku pääsen kotiin ja eroon hänestä niin alkaa taas fantasiamaailma elää! Livenä olen sitten mustasukkainen kaikille hänen liepeillä parveileville naisille :D Muutama (miespuolinen) tuttava elää hyvin paljon fantasiamaailmoissaan. Livenä jos tulee naiselta täystyrmäys niin se ei tarkoita mitään, fantasiat jatkavat silti eloaan. Arvelen, että moni oudolta tuntuva taipumus on varmasti tosi yleistä mutta kaikista ei vaan puhuta ääneen. Onko teidän tuttavapiirissä tällaista ja siis mitä tämä on? Kun sitä niin vakaasti uskoo niihin omiin kuvitelmiin, ei edes välttämättä halua että totuus=todellisuus tulee julki :D
Kommentit (3)
Se on kyllä ongelma, jos omasta fantasiamaailmasta on tullut pääasiallinen elämän mielekkyyden lähde eikä enää ole motivoitunut muuttamaan todellista elämäänsä paremmaksi. Esim. tilaisuudet tavata oikea seurustelukumppani käyvät vähiin, jos vetäytyy aina mieluummin omaan romanttiseen haavemaailmaansa.
Siitä huolestuisin, jos haaveilija ei ymmärrä, että fantasiaversio on todennäköisesti hyvin erilainen kuin ihastuksen kohde oikeasti. Tämän mielessä pitäminen on avain siihen, ettei pety ja masennu kauheasti, jos saa tietää, että se oikea ihastuksen kohde vaikka alkaa seurustella jonkun toisen kanssa. Ei saa päästää itseään uskomaan omiin kuvitelmiin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Se on kyllä ongelma, jos omasta fantasiamaailmasta on tullut pääasiallinen elämän mielekkyyden lähde eikä enää ole motivoitunut muuttamaan todellista elämäänsä paremmaksi. Esim. tilaisuudet tavata oikea seurustelukumppani käyvät vähiin, jos vetäytyy aina mieluummin omaan romanttiseen haavemaailmaansa.
Siitä huolestuisin, jos haaveilija ei ymmärrä, että fantasiaversio on todennäköisesti hyvin erilainen kuin ihastuksen kohde oikeasti. Tämän mielessä pitäminen on avain siihen, ettei pety ja masennu kauheasti, jos saa tietää, että se oikea ihastuksen kohde vaikka alkaa seurustella jonkun toisen kanssa. Ei saa päästää itseään uskomaan omiin kuvitelmiin.
Ihan mielenkiintoista on se, että olen menossa kasteelle tänä syksynä ja tässä olen suitsinut itseäni siitä, että odotan ja toivon kasteelta jotain. Janon sammuttamista. Klikkasin sinun blogiin ja ensimmäisellä sivulla käytännössä sanotaan, että on ihan ok janota. Se on kiva ja rauhoittava kuulla.
-ap
Olen ollut tuollainen jo lapsesta lähtien. On kyse rakkausriippuvuudesta. Sen juuret ovat varhaisen kiintymyssuhteen vaurioissa.