Miten pystyy hyväksymään eron?

Lapsi miehelle tietenkin jos ei sulla voimia äitiyteen. Silloin lapsella ei ole kahden kodin systeemiä. 

Ja itellesi, menepä hakemaa apua ensin ihan vaikka terveyskeskuksesta. 

Mies ei halua sua. Anna sen olla.

Ryömi vaan eteenpäin, jossain vaiheessa alkaa helpottaa, näin se elämässä menee. Paskaahan se on.

Päästä vain suosiolla irti, ja tee itsellesi oma koti. 

Omat rajat. Miten pitkälle olet niitä valmis venyttämään?

Samassa tilanteessa, tosin meillä ei ole lasta. Voimia sinulle ap. En oikein osaa sanoa muuta, kuin että päivä kerrallaan eteenpäin...

Aikaa se ottaa, mutta lopulta huokaiset helpotuksesta kun tajuat mistä pääsit eroon.

Sulla on nyt paha vaihe elämässä.

Vaihe, nämä ajat jäävät taakse kyllä.

Älä pitkitä vaan ala suunitella omaa elämää, aktiivisesti yritä irrottaa omat tunteesi hänestä.

Tämä aika ei jää ikuiselle loopille, tulet vielä huomaamaan vaikkei nyt sille tunnu.

Hän ei ole se sinun loppuelämän ihminen, se oikea on jemmassa jossain eikä ilmaannu ennenkuin olet pyristellyt itsesi irti. Onnistut kyllä.

Hyvää jatkoa sinulle, kyllä päivä vielä alkaa paistamaan.

Susiparin kohtalo. Oliko miehellä edes ajatusta mistään pysyvämmästä? Lapsi parka.

Kokeile jos haluat näitä niksejä, ei ole pakko. Kun tilanne on hankala, "roikkuminen" ei silloin juuri kannata, moni ihminen vahingossa roikkuu. Älä ole tekemisissä miehen kanssa nyt tai seuraa somessa, pelkästään lyhyesti lapsen asiat. Älä ala "kaveriksi", tee ero, älä luo turhaa toivoa itselle tai ole silti erillään vaikka aivot luovat toivoa itsekseen - silloin aika voisi auttaa prosessissa ja saa kauempaa eri näkökulmia (voi itse etsiä eri näkökulmia tai jutella tutun kanssa). Älä elä toisen kautta, vaan itsesi kautta ja löytyy jotain muuta uutta (ihmisiä tai ihminen), joka antaa turvaa ja voimia. On myös sukulainen jolle voi soitella mahdollisesti. Lapsi pärjää, kunhan ei kuule kilarointia ja huutoa - tulee tasapainoa ja rauhaa, voi leikkiä. Jos kilaroi ja mies ei rakasta, siitä ei suhdetta nyt juuri saa, katso tulevaisuudessa voiko tilanne muuttua kun vuosia kuluu. Mies voi olla vääräkin jos turhaudut koko ajan tai sitten pitää kehittää luonnetta ettei hermostu - katsoa eri näkökulmaa. Joskus pariterapiakaan ei auta ja kemia solmussa, varsinkin jos toisella ei enää tunteita. Yritit parhaasi ja on vielä tavoiteltavaa elämässä kun ajatukset järjestyvät, aivokemia tasoittuu. Rakastuneena kemia ei ole vielä tasoittunut normaaliksi, voi ihastua muihinkin asioihin.

Ja jos on yhtään alkoholia tai e-pilleri käytössä, mieti voivatko ne vaikuttaa tunteisiin, että korostuu liikaa silloin kun turhautuu. Vaikka suhteessa voi muutenkin olla ristiriitoja, ehkä erilainen luonne tai arvomaailma.

Pane lapsi etusijalle. Sopikaa hyvä, teille sopiva tapaamissysteemi niin, että lapsi ei vieraannu kummastakaan. Sä tuut vielä saamaan rakkautta, mut nyt hoidatte kaiken parhain päin lapselle. Se tarvii kumpaakin. 

M

Päätän aina painokkaasti että EN ota mieheen yhteyttä. Ja sitten yhtäkkiä saatan saada epätoivoisen kohtauksen, soitan hänelle ja itken ja anelen puhelimessa. Näinä hetkinä en tunnu voivan itselleni mitään. Ja ei, se ei ole sama että soitan jollekin ystävälle. Terapiassakin käyn. Toivoisin että mies estäisi minut puhelimessa. Mitä hän ei tietenkään lapsen takia tee.

-ap

Kuulostaa kyllä nyt siltä, että sinulla on tosi huono olo itsesi kanssa. Olet kumminkin aikuinen ihminen jolla on lapsi hoidettavana. Nyt sinun pitäisi laittaa lapsen hyvinvointi etusijalle, hän vaistoo, näkee ja kuulee ettei sinulla ole kaikki hyvin, ja se sinun olosi vaikuttaa myös lapseen. Antakaa sen teidän parisuhteen kiemurat olla, ja keskittykää lapseen....vaikka sinulla olisi huono olo, muuten teillä tulee ongelmia lapsen kanssa pitemmän päälle. Sinä kerkeet kyllä lämpöä ja rakkautta saamaan, vaikka sitten joltain toiselta mieheltä. Puhu ystäviesi kanssa, harrasta, ulkoile, ole lapsen kanssa, mutta anna sen miehen nyt olla. Ja keskity myös itseesi.